Lahjoita
Yhteiskunnan osa
Haastattelun pohjalta tekstiksi muokannut Maija Merimaa
“Kymmenkunta vuotta sitten mua syytettiin rikoksesta, vaikka tietenkin mut todettiin lopulta syyttömäksi. Silti kaikki tulevaisuuden näköalat menivät siinä, ei sillä mun CV:llä tehnyt sen jälkeen enää mitään. Kun mulla oli takki tyhjä ja rajattomasti vapaa-aikaa, niin tietenkin mun alkoholin käyttö lisääntyi siinä. Luottotiedotkin menivät, kun vuokramaksu sun muut jonninjoutavat pikkuasiat jäivät.
Mä jouduin – tai pääsin – tänne asumisyksikköön häädön kautta. Musta on älyttömän hienoa, että on tällaista toimintaa eikä kenenkään tarvitse mennä veneen alle asumaan. Enkä mä myöskään olisi yksin lähiössä päässyt viinasta. Täällä pääsee helpommin eroon vanhojen ryyppykavereiden seurasta. Yksi repale tukee toista repaletta, saa tilalle uutta tekemistä ja tarkoitusta elämälle. Sillä eihän sen vanhan elämän jättäminen ei onnistu, jollei saa jotain tilalle.
Mä yritän saada luottotiedot taas kuntoon ja mulla on parin vuoden päästä luvassa ihan hyvä työeläkekin. Sit mulla olis mahdollisuus lähteä. Mutta ei se ihan helppoa ole, kun toi ulkomaailmaan asennoituminen ja ennakkoluulot näiden asumisyksiköiden asukkaita kohtaan on ihan naurettavia. Ja onhan täällä toki sellaisia asukkaita, joille tää yhteisöllinen, tuettu asuminen olis varmasti oikea ratkaisu koko niiden loppuelämäksi. Mutta silti me kaikki ollaan osa tätä kokonaisuutta, osa yhteiskuntaa.
Täällä mä sain tavallaan pallon takaisin itselleni. Nää työntekijät täällä on uskomattomia. Yksikin ihminen voi luoda ja rakentaa sen yhteisön ja välittämisen ilmapiirin. Niin kuin tän yksikön vastaava, hän taatusti yrittää jokaisen asukkaan kanssa kaiken, mitä vaan on tehtävissä.
Enkä minäkään usko siihen ollenkaan, että me kaikki oltaisiin menetettyjä tapauksia. ”