Lahjoita
Kolme henkilöä pimeässä tunnelissa, jonka päässä näkyy valoa.

Skitsofreenikko

Koti kaikille -hanke keräsi tuetun asumismuodon asukkaiden tarinoita asunnottomuuden kokemuksista, kodin merkityksestä ja elämän tärkeistä virstanpylväistä.

Skitsofreenikko

Työntekijöiden haastattelujen pohjalta muokannut Maija Merimaa

“Tuetun asumisen työtekijöiden haastatteluissa toistui tarina pahasti mielenterveysongelmaisesta – usein skitsofreenisestä – asukkaasta, joka oli päätynyt asumisyksikköön pitkähkön asunnottomuusjakson jälkeen. Näissä tarinoissa asumisen alkuvaiheita värittivät asukkaan harhat ja arvaamaton käytös.

Keskeisen sijan kuvauksissa saivat työntekijöiden ponnistelut asukkaan saamiseksi mielenterveyspalveluiden piiriin. Haastatteluissa korostuu asumisyksikköjen ja terveydenhuollon välinen kuilu: mielenterveyspuolen koettiin suhtautuvan nihkeästi päihdeongelmaisiin, kun taas päihdepuoli katsoi olevansa kykenemätön hoitamaan mielenterveyspotilaita. Siten pahasti päihde- ja mielenterveysongelmainen asukas oli vaarassa jäädä molempien palveluiden ulkopuolelle.

Palvelujärjestelmän ongelmallisuudesta huolimatta haastatteluissa kuvattiin enimmäkseen onnistumisia: työntekijöiden sitkeän yrittämisen tuloksena asukas saatiin lopulta mielenterveyspalveluiden piiriin ja hänelle määrättiin toimiva lääkitys. Lääkityksen myötä asukas rupesi voimaan paremmin, rauhoittui ja kykeni tuettuun asumiseen.

Ilman asianmukaista hoitoa tilanne olisi luultavasti kärjistynyt sietämättömäksi eikä asukkaan asuminen olisi onnistunut edes asumisyksikössä.”