Sininauhasäätiö

Mulla on oma avain!

Koti kaikille -hanke keräsi tuetun asumismuodon asukkaiden tarinoita asunnottomuuden kokemuksista, kodin merkityksestä ja elämän tärkeistä virstanpylväistä.

Haastattelun pohjalta tekstiksi muokannut Maija Merimaa

“Kun mä muutin tähän asumisyksikköön, mä vedin vielä ihan kaikkia päihteitä. Mä olin kuullut, että täällä on tosi rauhatonta ja mua pelotti. Mut mä olin jo aloittanut korvaushoidot ja tein heti kaikille selväksi, että mun ovelle ei tulla koputtelemaan, että mä en myy enkä osta mitään.

Kaikesta huolimatta musta oli tosi tärkeätä, ettei täällä vaadittu päihteettömyyttä. Kun eihän se muutos voi tapahtua viidessä minuutissa. Kyllä sitä pitää olla ensin paikka, jossa asua, jotta elämä voi lakata pyörimästä kaman ympärillä ja mennä eteenpäin.

Vaikka mun elämäntilanne oli synkkä ja tän paikan maine on ihan karsee, niin mun päällimmäinen tunne oli silti ilo. Mulla oli oma avain ja mä pystyin pukeutumaan niin kuin halusin. Mun ei enää tarvinnut miettiä, että tuleeko mun kylmä, jos en saakaan heti yöpaikkaa. Se oli uskomatonta se puhdas ilo omasta avaimesta. Mulla oli paikka minne mennä ja sen myötä tuli tunne siitä, että kyllä asiat vielä järjestyy.

 

Vaikka täällä saa käyttää päihteitä, niin eihän tän paikan ajatus ole pitää ketään narkkarina. Työntekijät seuraavat jokaisen tilannetta ja kun ne näkevät, että joku juttu vois toimia jollekin, niin ne vinkkaavat sille siitä. Ne eivät tee puolesta, mutta ne auttaa ja niiden tuki on tosi tärkeätä.

Enhän mäkään olisi yksin kyennyt tuolta ponnistamaan, vaan mä kuulin tästä mun koulutuksesta yhdeltä työntekijältä. Kyllä niille kuuluu iso kiitos siitä, että että mä oon nyt töissä ja aloitan kohta opiskelun. Ajatelkoot ihmiset näistä asumisyksiköistä mitä tahansa, niin mä oon todiste siitä, että täältäkin käsin pystyy opiskelemaan ja käymään töissä.

Tää on nyt mun koti. Ei mikään kämppä tai kamaluukku vaan veronmaksajan koti. Mä oon itse tän laittanut ja täällä tuoksuu puhtaalle. Pari vuotta mä ajattelin täällä vielä asua, muttta sitten kun saan opinnot päätökseen, haluaisin muuttaa mun miehen kanssa pois pääkaupunkiseudulta. Mut nyt mun on hyvä olla täällä, täällä on rakkautta. Se on se rakkaus mikä tekee kodin, mutta silti edes rakkaus ei tee teltasta kotia.”