Kunhan vain saisi tehdä töitä

Haastattelun pohjalta tekstiksi muokannut Maija Merimaa

“Mä olin yrittäjä ja tienasin ihan hyvin. Mulla oli iso asunto, oli vaimo. Mut sit hommat meni pieleen ja kävi niin kuin yleensä käy – kun mies tekee konkurssin, niin vaimo lähtee. Mulla oli äkkiä paljon velkoja ja ulosottoja, eikä siinä sitten kauaa mennyt ennen kuin tuli lähtö. Se oli sitten vähän heikomman puoleista se asuminen ja eläminen sen jälkeen. Aikansa meni kellareissa ja rappukäytävissä ja silleen.

Tärkeämpää kun asuminen mulle on kuitenkin ollut se, että mä oon voinut tehdä töitä. Sen konkurssin jälkeen mä oon keskittynyt opiskeluun ja suoritin jatkotutkinnon. Mä kokeilin välillä akateemista uraakin, mutta se tyssäsi, kun rahat meni entisiin velkoihin, vuokrat jäi maksamatta ja sain häädön asunnosta. Olin kuukauden ensisuojassa, mutta sitten sain asunnon tästä yksiköstä.

Eli mä en oo täällä alkoholia paossa tai muuta semmosta, vaan se miksi mä asun täällä, johtuu ihan vaan tosta mun taustasta. Ja täälläkin voi tehdä kaikenlaista, jos haluaa. Mä oon esimerkiksi perustanut parin muun asukkaan kanssa lukupiirin, jossa me luetaan semmosta vakavampaa kirjallisuutta. Suoritan myös toista jatkotutkintoa ja ehkä ne mun tutkimustulokset voisivat joskus poikia jotain tulojakin.

Mun odotukset asumisesta ei oo enää niin kovat kuin silloin nuorempana, silti mä olen silleen optimistinen, että voisin vielä saada vaikka asumisoikeusasunnonkin. Et onhan se itsenäinen asuminen mulle semmonen unelma.”