Sininauhasäätiö

Koti on nautinto

Koti kaikille -hanke keräsi tuetun asumismuodon asukkaiden tarinoita asunnottomuuden kokemuksista, kodin merkityksestä ja elämän tärkeistä virstanpylväistä.

Haastattelun pohjalta tekstiksi muokannut Maija Merimaa

“Mulla oli perhe ja koti, mutten mä osannut arvostaa. Mä olin ihan pikkupojan asteella, oli levoton olo, puhelimiin tuli vastattua ja aina vaan tuli lähdettyä. En mä ollut kotona oikeen koskaan, kaikki meni päin persettä ja erohan siinä tuli. Mun elämä meni turhanpäiväisiksi juopotteluhommiksi, niin kuin se meillä ukoilla usein tuppaa menemään. Asustin paljon ystävien luona, olin välillä asunnottomana ja välillä vankilassakin. Vankilan kautta mä löysin tän asumismuodonkin.

Mä oon tykännyt olla täällä, tää on hirveen turvallinen asumismuoto ja nää säännöt on mulle hyvät, kun mä olen ollut alkoholisti. Sit täällä on kanssaihmisiä, jotka ovat kokeneet ihan samaa. Ne on mun ystäviä, eikä me täällä vanhoja muistella vanhoja, vaan tehdään kaikkea yhdessä, käydään kaupassa ja urheillaan.

Mä oon tykännyt musiikista ihan pikkupojasta asti. Nytkin se vie mun aikaa, jos mä vaan annan. Mä soitan huuliharppua ja hoilaan suihkussa. Ja käynhän mä keikoillakin, vanhusten palvelutaloihin mua pyydetään usein soittamaan. Mä oon myös paljon kotona, pesen pyykkiä ja nyplään roskia. Et mä en enää lähde tonne retkuilemaan niin kuin nuorempana.

Mulle tuli eilen puhelu ja me lähdetään huomenna kaverin autolla kohti tulevaisuutta. Ehkä sitä osatyökykyiselläkin olis mahdollisuuksia töihin, vaikka romukoppaanhan ne varmaan heittää. Silti periksi ei anneta sielläkään. Mutta olishan se olisi tärkeetä, et olis joku juttu jossa olis mukana, et elämällä olis vielä joku tarkoitus. Et kun välillä tuntuu, et vois jo mennä mullan alle, mut aina sit sitä vaan ruopasee ylöspäin.

Mun pojat on jo aikuisia, sit kun ne saa opinnot päätökseen niin tiiä sit et jos rakennetaan joku punainen mökki, jossa asutaan yhdessä. Ja jos ne löytää mukavat morsiot, niin mä voisin sitten niiden kanssa kasvattaa perunoita.

Mut tää on monen vuoden prosessi. Et tällä hetkellä tää on koti. Mä arvostan tätä ihan tosissaan ja haluun pitää tästä huolen. Et tää ei oo mikään kämppä jossa ei viitsi ees lakasta lattiaa, vaan ihan oikea koti. Ja se on tärkee asia, vaikka se multa aikanaan unohtui monta kertaa. Mut nyt kun mä tässä istun, niin mä ihan nautin.”