Naapurustotyö ja turvapaikanhakijat
Teksti: Veera Vilkama
Suomeen saapuneille turvapaikanhakijoille etsittiin kuumeisesti majoituspaikkoja syksyllä 2015. Vastaanottokeskuksien määrä kymmenkertaistui, koska Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä oli syksyn aikana kasvanut nopeasti. Moneen kuntaan saapui ensi kertaa turvapaikanhakijoita.
Vastaanottokeskusten perustamista omaan kuntaan vastustettiin monissa paikoissa äänekkäästi. Etsin googlesta artikkeleita, joissa olisi avattu syitä vastaanottokeskuksien vastustukselle. Vastustajien argumentteja oli vaikea löytää. Moni artikkeli tyytyi toteamaan, että vastustajat eivät halua turvapaikanhakijoita omaan kuntaansa. Muutamia argumentteja eriteltiin ja ne liittyivät huoleen tyttöjen ja naisten turvallisuudesta, yleisen turvallisuuden tunteen heikkenemisestä ja rikollisuuden lisääntymisestä kunnassa.
Pienemmissä kunnissa, jossa ilmiö on uusi, vastustus on ymmärrettävää. Kuitenkin myös Helsingissä osa ihmisistä koki turvapaikanhakijoiden heikentävän turvallisuuden tunnettaan, vaikka maahanmuuttajat ovat olleet osa Helsingin katukuvaa jo pitkään. Tämä ei perustunut kuitenkaan henkilökohtaisiin kokemuksiin turvapaikanhakijoiden rikollisuudesta tai uhkaavasta käytöksestä.
Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden tilastopiikki ajoittui vuoden 2015 syyskuuhun, jolloin maahan saapui yli 10 000 turvapaikanhakijaa. Siitä on nyt vuosi. Olivatko pelot aiheellisia, vai oliko kyse ennakkoluuloista? Minkälaisia muutoksia turvapaikanhakijoiden kuntaan saapuminen on tuonut mukanaan? Näihin kysymyksiin olisi hyvä paikallisesti etsiä ja antaa vastauksia, jotta ihmiset voisivat arvioida tiedon ja tilastojen valossa huhupuheita sekä mediassa ja sosiaalisessa mediassa esitettyjä lausuntoja ja mielipiteitä.
Sininauhasäätiö on naapurustotyön avulla purkanut ennakkoluuloja omien asumisyksiköidensä naapurustoissa. Päihde- ja mielenterveysongelmaisten asumisyksikön rakentaminen Helsingissä Töölöön Ruusulankadulle herätti paljon vastustusta, jota argumentoitiin myös huolella lasten turvallisuudesta, rikollisuuden lisääntymisestä sekä asuntojen hintakehityksestä. Naapurustotyöllä on naapuruston ja asumisyksikön välille luotu kohtaamisen mahdollisuuksia ja rakennettu dialogia, välitetty oikeaa tietoa päihde- ja mielenterveysongelmista, tiedotettu avoimesti hyvistä ja huonoista uutisista, tehty tiiviistä yhteistyötä poliisin kanssa sekä keskusteltu naapuruston kokemuksista asumisyksikön asukkaiden kanssa. Kolmessa vuodessa asumisyksikön naapurustolle aiheuttamien häiriöiden määrä laski selvästi.
Ennakkoluulojen purkamiselle ja dialogin rakentamiselle olisi tarvetta vastaanottokeskuksien naapuruston lisäksi myös niissä kunnissa, jotka nyt vastaanottavat oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita oman kuntansa asukkaiksi. Sininauhasäätiössä olemme käynnistäneet naapurustotyön menetelmien kehittämisen tästä näkökulmasta. Kampanjamuotoinen asennetyö ja rasismin vastustaminen ovat tärkeitä. Yhtä tärkeää on ennakkoluulojen purkaminen naapurustojen tasolla, koska arjen kohtaamisissa ristiriidat kärjistyvät tai ratkeavat.
Teksti julkaistu 26.10.2016
Kirjoittaja Veera Vilkama, maahanmuuttotyön kehittäjä, Sininauhasäätiö