Kirjoitin ensimmäisessä blogikirjoituksessani asunnottomuuden lähestymisestä, kun se on itselle uusi aihe. Pohdin silloin poiskatsomisen taitoa suomalaisessa kulttuurissa. Ensimmäinen kirjoitus käsitteli näkemistä. Näkemisestä on hyvä siirtyä puhumiseen. Uskon, että onnistuneella viestinnällä voimme tuoda ihmisten katseen asunnottomuuden ilmiöön.
Olen viestinnän harjoittelijana Sininauhasäätiöllä. Verrattuna opiskelijatovereihini, työ asunnottomuustyön viestinnässä tarjoaa omanlaisiaan haasteita. Sininauhasäätiön viestintä on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, sillä asunnottomuuden tekeminen näkyväksi yhteiskunnassa ja keskustelun herättäminen on tie muutokseen ja asioiden ratkaisemiseen.
Liiketalouden opinnoissani on jäänyt harmillisen vähäiselle osalle yritysten viestintä yhteiskunnallisessa kontekstissa. Sininauhasäätiöllä on mahdollisuus oikeasti muuttaa asioita ja parantaa yhteiskuntaa. Omista opinnoistani saamani opit alkavat tuntua siihen verrattuna siltä, että niillä on vain pyritty antamaan eväät mahdollisimman silotellun kuvan luomiseen, milloin mistäkin yrityksestä ja brändistä.
Asunnottomuudesta viestiessä pitää muistaa hienotunteisuus, ja oikean sävyn löytäminen voi olla haastavaa. On muistettava aiheen vakavuus. Voi olla vaikeaa tasapainottaa, ettei synkistele, mutta toisaalta ei voi näyttää asioita liian valoisastikaan. Miten olla rehellinen mutta kuitenkin tuoda esiin vakavuuden ja toisaalta olla maalaamatta asunnottomuutta kokeneita liian negatiivisessa valossa?
Omilla sanoilla ja oman tarinan kautta
Asunnottomuus Suomessa ei ole silmille hyppäävää. Katuasunnottomuus on Suomessa hyvin vähäistä, ja suurin osa asunnottomista Suomessa yöpyykin esimerkiksi ystävien ja läheisten luona.
Tähän pätee vanha klisee “poissa silmistä, poissa mielestä”. Ihmisinä olemme taipuvaisia olemaan haluttomia ajattelemaan asioita, jotka tuntuvat epämukavilta. Koska asunnottomuus Suomessa ei ole samalla tavalla näkyvää, kuin vaikkapa Etelä-Eurooppaan matkustaessa, saattaa moni kuvitella, ettei Suomessa asunnottomuutta juuri olekaan. Tätä voidaan korjata juurikin viestinnällä.
Asunnottomuutta kokevien ja kokeneiden tarinoiden tuominen esiin on todella tärkeää, juuri siksi että näiden ihmisten kokemukset tulisivat kuulluiksi. Tärkeintä olisi, että ihmiset saisivat kertoa omilla sanoillaan ja oman tarinansa kautta, jolloin voimme nähdä yksilön kokemuksen taustalla.
Oman tarinan kertominen on tilaisuus poistaa stereotypioita. Ykkösasia aika monessa asiassa mielestäni on se, että tiedostaa että me elämme ennakkoluulojen ja stereotypioiden maailmassa. Niiden tiedostaminen on ensiaskel siihen, että voi muuttaa omaa käytöstään. Kun tietää omat mahdolliset ennakkokäsityksensä, osaa huomata, kun ne nostavat päätään esimerkiksi tilanteessa, jossa kohtaa sellaisen ihmisen, jonka lokeroi kuuluvan itselle vieraaseen ryhmään.
Työharjoitteluni tähän asti parhaita hetkiä on ollut päästä kirjoittamaan Sininauhasäätiön 2020 vuosikertomusta varten asiakastarinoita. Haastattelujen tekeminen oli jännittävää, sillä siinä oli paljon minulle uutta. Asiakastarinat ovat hyvin merkityksellisiä, sillä ne voivat olla lukijalle ainut ikkuna asunnottomuuden kokemukseen.
Erilaiset äänet kuuluviin
Kielellä luomme mielikuvia, mutta se voi olla myös vaarallinen väline. Haluan olla sanavalintojeni ja ilmaisujeni kanssa varovainen, jotta en esimerkiksi luo väärää kuvaa ihmisistä, joiden puolesta kuitenkin enemmän tai vähemmän puhun.
Sininauhasäätiö on julkaissut yhteistyössä muiden asunnottomuustyön uranuurtajien kanssa oppaan asunnottomuudesta viestimiseen. Se on hyvä työväline asunnottomuudesta kommunikoimiseen. Opas vastaa erilaisiin väitteisiin asunnottomuudesta ja sisältää mm. sanaston, josta on apua asunnottomuudesta kirjoitettaessa.
Korona-aikana on ollut haastavaa juurikin se, että tilaisuudet asiakkaiden tapaamiseen ovat turvallisuussyistä tietenkin rajalliset. Toisen puolesta puhuminen on aina konstikas asia. Kun kyse on kuitenkin haavoittuvammasta ryhmästä ihmisiä, joille ei välttämättä aina ole mahdollisuutta puhua puolestaan, sitä on pakko tehdä. On hyvä varoa, ettei puhu toisen yli.
Sininauhasäätiön Sinipiuha YouTube-kanava on hieno esimerkki tilaisuudesta, jossa asiakkaamme pääsevät ilmaisemaan itseään. Lisäksi konsernin asiakaskunta toimittaa Kujalla-nimistä lehteä, jonka tarkoituksena on juurikin päästää asiakkaamme tuomaan omaa ääntään ja näkemyksiään esille. Voit käydä lukemassa lehteä täältä.
Tiedän, että minulla itselläni on vielä paljon opittavaa asunnottomuudesta viestimisestä. Kaikki tekevät välillä virheitä, mutta uskon että tärkeintä on kuitenkin aina halu yrittää ymmärtää toista.