Valvojista valmentajiksi – uusi toimintamalli tuo yhteisöllisyyttä päihde-ehtoisen asumisyksikön arkeen

Yhteisiä tiloja, yhdessä tekemistä! Myös päihde-ehtoinen Asunto ensin -malli hyötyy aidosti osallistavasta työotteesta, jossa henkilökunnan roolina ei ole valvoa, vaan valmentaa ja kulkea asiakkaan rinnalla.
JAA

Ruusulankadun asumispalveluyksikössä on tehty vuoden verran isoa muutosta. Yksi sen konkreettisimmista mukanaan tuomista uudistuksista avautuu asumisyksikön ovista sisään astuttaessa: iso yhteisöaula, joka tarjoaa asukkaille yhteisen olohuoneen ja jossa tapahtuu merkittävä osa työntekijöiden työpäivästä. Siellä asiakkaat ja ohjaajat kohtaavat, siellä annetaan neuvontaa ja ohjausta, hoidetaan asioita ja vietetään myös yhdessä aikaa.

”Me halusimme vahvistaa asiakkaiden ja työntekijöiden suhdetta sekä tuoda päihde-ehtoiseen asumiseen uudenlaisia toimintamalleja”, kertoo Sininauhasäätiö-konsernin palvelujohtaja Sanni Joutsenlahti.

Aiemmin Ruusulankadulla, kuten valtaosassa Asunto ensin -mallilla toimivissa yksiköissä Suomessa, asukkaat kulkivat koteihinsa pienen infotiskin kautta, henkilökunnan työskennellessä pääosin infon lasisen seinän toisella puolella.

”Infokopista luopuminen ja sisääntulon uudelleen järjestäminen oli iso käytännön uudistus, mutta täällä tehtävässä muutoksessa on kyse kuitenkin paljon laajemmasta mullistuksesta kuin vain aulan ja sisäänkäynnin rakenteiden tuunaamisesta. Kyse on monella eri tasolla tapahtuvasta, kokonaisesta toimintakulttuurin muutoksesta ja ajattelutavan uudistamisesta”, Joutsenlahti selventää.

”Tässä mallintuu nyt se, mitä niin sanottu Asunto ensin 2.0 voisi jatkossa olla. Että päihde-ehtoisissa palveluissa asunnon ja kodin lisäksi asiakkaalle annetaan enemmän yksilöllistä tukea ja aitoja kohtaamisia sekä tarjotaan yhteisö, jonka osaksi kuulua” Joutsenlahti kertoo.

”Ja että otetaan asiakkaat aktiivisesti osallistumaan talon toimintaan, vaikuttamaan, tekemään yhdessä. Siis ihan oikeasti otetaan, eikä vain näennäisesti”, Joutsenlahti tarkentaa.

Muutokset olivat osin käytännön uudistuksia, kuten mm. yhteisöaulan perustaminen, oma-ohjaajajärjestelmän vahvistaminen ja esimerkiksi muutokset työvuorojärjestelyissä. Lisäksi haettiin ajattelutavan muutosta, jossa henkilökunnan rooli kasvoi valvojista valmentajiksi.

Muutoslaboratorio tuli uudistuksen tueksi

Ruusulankadun henkilöstötilojen käytävän seinään teipattu aikajana kuvastaa talossa tapahtunutta muutosprosessia. Isoille paperiliuskoille on kirjattu henkilökunnan tuntemuksia ja havaintoja tapahtuneesta muutoksesta kuukausi kuukaudelta.

”Aikajanaan kuvastuu talossa tapahtunut muutos, se konkreettisesti kertoo, millaista polkua täällä on kuljettu”, kuvailee professori Annalisa Sannino Tampereen yliopistosta. Sannino tutkimusryhmineen on ollut fasilitoimassa muutoksen mallintamista Ruusulankadulla muutoslaboratorio-menetelmällä. Muutoslaboratoriota työstämässä on Sanninon lisäksi emeritusprofessori Yrjö Engeström sekä dosentti Hannele Kerosuo.

”Täällä nyt tapahtuva muutos toimii samalla meille esimerkkinä, jonka pohjalta voidaan kehittää koko Asunto ensin -työtapaa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin”, Sannino pohtii. ”Tavoite on, että projekti laajenee valtakunnalliseksi ja kohdistuu aikanaan myös kaupunkien ja kuntien toimintamalleihin, luoden uudenlaisen standardin Asunto ensin -malliin.”

Muutoslaboratorio on vuorovaikutteinen työmenetelmä, jossa organisaatio hyödyntää talon koko osaamista hakien ohjatusti ratkaisuja uusiin haasteisiin. Muutoslaboratoriota on toteutettu lukuisilla eri toimialoilla. Malli on alun perin kehitetty Helsingin yliopistossa ja sitä on sovellettu kansainvälisesti 23 eri maassa. Tampereen yliopiston hankkeessa myös muutoslaboratoriomenetelmää kehitetään vastaamaan vaikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, jotka vaativat monien eri toimijoiden ja tasojen yhteistyötä.

”Tiivistetysti voisi sanoa, että muutoslaboratorio auttaa organisaatiota auttamaan itse itseään”, Sannino kiteyttää.

Aulassa voidaan järjestetään myös tapahtumia ja talokokouksia. Ja juhlia, kuten esimerkiksi nämä Halloween-kekkerit viime syksynä. Iso kiitos muutoksessa onnistumisesta menee henkilökunnalle, joka on heittäytynyt rohkeasti uudistukseen mukaan.

Mitä on Asunto ensin 2.0?

Asunto ensin on asunnottomuuteen räätälöity tuetun asumisen malli, jossa asumisen palveluita tuotetaan ajatuksella, että ihmiselle, jolla on monenlaisia haasteita elämässään, tarjotaan ensimmäisenä tukimuotona asuntoa – jotta muulle kuntoutumiselle voi syntyä tilaa. Malli oli aikanaan suorastaan vallankumouksellinen ja se on toiminut Suomessa äärimmäisen hyvin: katuasunnottomuus on saatu vähenemään. Nyt kun mallia on toteutettu jo pidempään, nähdään myös ne seikat, missä sitä pitää kehittää.

”Asunto ensin -periaate on ehkä usein tarkoittanut vain asumisen ja siihen liittyvän välttämättömän tuen järjestämistä. Asumispalveluyksiköiden henkilöresurssit ovat niin pienet, etteivät ne mahdollista nykyisellään kokonaisvaltaisempaa tukea haastavalle asiakasryhmälle.”, pohdiskelee Sininauhasäätiö-konsernin toimitusjohtaja Henri Pelkonen.

”Me kuitenkin olemme todenneet, että nämä meidän asiakaskuntaan kuuluvat ihmiset, joilla on monenlaisia ongelmia elämässään, tarvitsevat hurjan paljon enemmän tukea ja ohjausta päästäkseen eteenpäin. Me haluamme aidosti vaikuttaa siihen, että ihmiset saavat uutta suuntaa ja asioitaan kuntoon.”

Ja siihen tähtää myös Sininauhan Asunto ensin 2.0 -kehitysprojekti.

Muutoksen myötä henkilökuntaa on koulutettu ja uutta osaamista hankittu taloon. Myös lähiesimiestyöhön on panostettu. Koko henkilökunta, palveluesimies Elina Liikasen luotsaamana, on ottanut isoja askelia vuoden aikana.

”Muutos herätti alkuun monenlaisia tunteita, mutta nyt kun muutosta on yhdessä rakennettu ja uudistuksen hyödyt asiakastyössä alkavat näkyä, ollaan erittäin tyytyväisiä”, Pelkonen kertoo.

”Erityisesti asiakkaat ovat ottaneet uudistuksen vastaan ilolla. Yhteiselle olohuoneelle ja yhteisöllisyydelle laajemminkin on ollut iso tarve. ”

Muutoslaboratorio tukee uuden opettelua

Tutkijoiden silmin Ruusulankadulla työstettävä muutos on sangen kiinnostava. Tutkijaryhmä on käynyt fasilitoimassa koko kevään ajan Ruusulankadun henkilöstön muutoslaboratorioistuntoja. Henkilöstön lisäksi mukaan otetaan myöhemmin myös asiakkaat.

”Me näemme muutoksen mahdollisuutena ottaa käyttöön koko yhteisön osaaminen, näkökulmat ja kokemukset. Prosessissa tapahtuva laajeneva oppiminen tarkoittaa sitä, ettemme me ole mitään konsultteja valmiine vastauksineen, vaan autamme ryhmää löytämään polun uusiin käytäntöihin yhdessä, itse”, Hannele Kerosuo kertoo.

”Tuomme ihmiset yhteen ja ohjaamme heitä keskustelemaan, herättelemme erilaisia näkökulmia, vähän tarvittaessa provosoimmekin.”

Muutoslaboratorioita on toteutettu mitä erilaisimmilla työaloilla, mutta joka kerta laboratorio jollain tapaa yllättää tutkijatkin.

”Ruusulankadulla on ollut erityisen hienoa se, miten avoimesti ja rehellisesti henkilöstö ja johto on prosessiin lähtenyt mukaan.”, pohtii Yrjö Engeström. ”Että aidosti ollaan etsimässä ja oppimassa uutta, mukaan heittäytyen. Ruusulankadun henkilöstölle on sanottava erityiskiitos rohkeudesta!”

Uudistuksen myötä taloon on tullut myös paljon uutta henkilöstöä.

”Muutoslaboratoriossa kerrataan myös niitä tekijöitä, jotka on olleet lähtökohtia tai tarpeita aloitetulle uudistukselle. Näin uudetkin työntekijät pääsevät syvemmin mukaan organisaation tarinaan, kun he tietävät, mistä nykytilanteeseen on tultu”, Engeström tiivistää.

Muutoslaboratorion tavoitteena on uusi toimintamalli, jonka talon väki on yhdessä luonut”, Sannino kertoo.

”Oma toiveeni lisäksi on, että tässä prosessissa henkilöstö oivaltaisi omat erityisvoimansa, sen supervoiman, mikä tekee heistä näin osaavan ja luovan työyhteisön.”

Fredriksson: ”Kiinnostava uusi avaus!”

Asunnottomuuspolitiikan asiantuntija ja suomalaisen Asunto ensin -mallin yksi kehittäjistä, Peter Fredriksson, on seurannut Ruusulankadulla tapahtuvaa muutosta kiinnostuneena.

Fredriksson on seurannut Ruusulankadun asumisyksikön vaiheita aivan alusta alkaen ja tietää, kuinka paljon töitä yksikössä on tehty Asunto ensin -mallin kehittämiseksi. Sininauhasäätiön hallituksen jäsenenä hän on päässyt katsomaan uudistusta lähietöisyydeltä.

”Olen hyvin innostunut, kyse on rohkeasta askeleesta,” Fredriksson toteaa.

”Asetan mielessäni tämän muutosprosessin laajempaan viitekehykseen ja ajattelen, että nyt mallinnetaan jotain sellaista asiakastyön työotetta, joka ei koske pelkästään Asunto ensin -palveluita, vaan koko läheistyön kenttää, asiakaskunnasta ja sen haasteellisuudesta riippumatta.”

Fredriksson näkee, että yhteiskunnan palvelujen sirpaloituminen ja siiloutuminen on suuri uhka hyvinvointiyhteiskunnalle. Moni ihmisryhmä on vaarassa jäädä palvelujen ulkopuolelle ja uhka on suurin erityisesti heille, jotka tarvitsevat useita tukimuotoja ja joille palveluihin ohjautuminen on lähtökohtaisesti haasteellista.

Uusi malli kuulostaa Fredrikssonin mukaan hyvältä erityisesti siksi, että siinä haetaan tapoja aidolle kohtaamiselle ja osallistamiselle.

”Kaikilla on tarve tulla kohdatuksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Ihmiselle on parantavaa päästä osaksi yhteisöä, olemaan merkityksellinen. Päihde-ehtoisessa työssä erityisen tärkeinä seikkoina pidän vertaistoimijuuden vahvistamista sekä henkilökunnan ja asiakkaisen välisen luottamuksen rakentamista, sellaista keskinäistä arvostusta ja tuttuuden tunnetta. Kun henkilökunta ei näyttäydy viranomaisena, vaan tsempparina, mahdollistuu kaikki muukin ihan toisella tavalla”, Fredriksson pohtii.

”Seuraan prosessia mielenkiinnolla ja kannustaen.”