Lahjoita
Vanha järvenpääläinen teollisuusalue on valjastettu uusiokäyttöön. Rakennuksessa on verstaita, työpajoja ja toimistoja. Vanhassa tiilirakennuksessa on viihtyisän boheemi tunnelma. Päädystä avautuu ovi tatuointistudio Mustaamoon. Vastassa on Archie “Poppa” Mustonen, pitkän linjan tatuoija-artisti.
Työn alla mielenkiintoinen prosessi. Asiakkaan tuolissa istuu Matti, jonka lihaksikkaassa olkapäässä on isohko, hieman haalistunut kuva. Se on tarkoitus peittää uudella kuvalla.
Matti kertoo, miksi.
”Kuva on alkanut pahasti vaivaamaan.”
Olkapään tatuointiin on piirretty sheriffi, jonka päästä lentää luoti läpi. Matti esittelee sitä syvään huokaisten.
”Kaikki minun arvoni on kääntyneet ihan päälaelleen sitten tuon kuvan ottamisen. Tämä kuva kuvastaa sitä minun vanhaa maailmaa eikä se enää ole yhtään sitä, mitä nyt olen.”
Poppa asettelee ennaltapiirretyn siirtokuvan vanhan tatuoinnin päälle ja kertoo asiantuntevasti tulevista vaiheista. Tarkoitus on tehdä näyttävä kuva lähinnä varjostustekniikalla. Tällä ensimmäisellä kerralla syntyy hahmo ja toisella kerralla tehdään taustat ja viimeistelyt. Siirtokuva paljastaa ihoon tulevan uuden kuvan, tummahenkisen ritarihahmon.
”Monesti piirrän suoraan ihoonkin, mutta vanhaa tatuointia peittäessä työtä helpottaa se, että tehdessä näkee valmistuvan kuvan kokonaisuuden.”
Vanhojen tatuointien peitto-operaatiot ovat yleisiä.
”Monilla ihmisillä on tatuointeja, joihin asiakkaat ei ole tyytyväisiä joko teknisen laadun takia tai sitten itse kuva tai sen aihemaailma on alkanut tuntua vieraalta.”
Matin vanha tatuointi on niin vaalea, että sen peittäminen uudella kuvalla onnistuu Popan arvioiden mukaan melko sujuvasti. Matti nyökyttelee.
”Tämä vanha kuva on linnassa tehty ja siinä on käytetty pelkkää nokea ja saippuaa. Siksi se on noin vaalea”, Matti selvittää.
”Ja se on tehty siis pleikkarin ohjaimen koneistolla.”
Toisenlainen normaali arki
Tatuoinnin aihemaailma valikoitui tuolloisen ajatusmaailman mukaan.
”Koko nuoruuteni meni rikollisessa elämässä. Aloitin ne hommat varmaankin jo noin yhdeksän vuotiaana. Ehdin olla vankilassa monta kertaa”, Matti kertoo.
”Se oli elämää, jossa kaikki, siis ihan kaikki, liittyi rikollisuuteen. Se oli minulle sitä normaalia elämää, josta olin kaiken lisäksi vielä ylpeäkin. Ajattelin, että se oli juttu, jossa olin hyvä.”
Nyttemmin koko Matin arvomaailma ja sitä myöten myös oma identiteetti on ollut isossa muutoksessa. Rikollinen elämäntapa on jäänyt menneisyyteen ja arvot kääntyneet ympäri.
”Tämä vanha tatuointi on ollut vähän kuin viimeinen jäänne, joka on liittänyt minut siihen, millainen ennen olin.”
Uusi kuva on yksi uudenlaisen identiteetin rakennuspalikoista. Se vahvistaa tapahtunutta muutosta.
Keskustelun aikana Matin olkapäähän on jo muovautunut uuden kuvan raameja. Varjostuksista ja reunuksista nousee esiin ritarihahmo, vanha sheriffikuva on jo jäänyt taka-alalle. Poppa tekee työtä keskittyneesti.
”Tästä tulee todella hieno ”, Matti toteaa tyytyväisenä.
Rikoskierteestä irtautuminen ja uudenlaisen ajattelumallin omaksuminen on pitkä prosessi. Eikä se helppoa ollut Matillekaan.
”Se oli ainut asia, jossa tiesin pärjääväni ja elämäntapa, jonka kiemurat koin hallitsevani.”
Mutta pikkuhiljaa erilaiset asiat alkoivat vaivaamaan. Matti alkoi huomata, että hänen tekemänsä valinnat alkoivat vaikuttaa kaikkien hänen läheistensäkin valintoihin. Rikollinen elämä tuotti huolta ja surua lähipiirissä. Ja kun Matin veli teki täyskäännöksen ja alkoi elää niin sanottua normaalia, rikoksetonta elämää, alkoi Mattikin tosissaan miettimään muutosta.
”Veli toimi minulle hyvänä esimerkkinä siitä, että elämänmuutos voi olla mahdollinen ja että normaalikin elämä voi tarjota hyviä, kiinnostavia asioita.”
Iso tuki tullut järjestökentän rikostaustaisille suunnatuista hankkeista. Sitä kautta Mattikin on päässyt lähtenyt vertaistyötä, toimimaan kokemusasiantuntijana ja päätynyt töihinkin.
Esimerkkejä tarvitaan
Vaikka Matti haluaa peittää vanhan tatuoinnin, ei hän varsinaisesti halua peittää menneisyyttään.
”Minun taustani on se, mikä se on. Nyt ajattelen, että voin kääntää nämäkin kokemukset niin, että voin vaikka auttaa nuoria ja olla ennaltaehkäisemässä rikoskierrettä. Voin olla se esimerkki, että muutos on mahdollista kaikille.”
Sininauhasäätiö on mukana Sininauhaliiton koordinoimassa Pyöröovesta ulos -hankkeessa. Sen kautta pyritään tukemaan vapautuvia vankeja asumispolun turvaamisen kautta. Hankkeen kautta tuli myös ilmi, että rikostaustaisilta puuttuu hyviä esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat muuttaneet elämäntapansa onnistuneesti.
”Jos itsekin ajattelen asioita taaksepäin, niin ei se tavallinen elämä näyttäytynyt aikoinaan kovin houkuttelevalta tai edes mahdolliselta. Puuttui ne hyvät esimerkit, ne hyvät tyypit, jotka oli jättäneet rikollisen maailman taakseen ja menestyneet uudessa elämässään”, Matti miettii.
Nyt asiaan on jo tullutkin muutosta. Pyöröovesta ulos -hanke kutsui koolle eri rikostaustaisten kanssa toimivia tahoja yhteen ja perusti Rikoksista irti -verkoston. Sen tavoitteena on purkaa vankeustaustaan liittyvää stigmaa ja tuoda esiin, miten erilaisia polkuja uuteen elämään voi rakentaa ja miten muutos on mahdollinen kaikille.
Tatuointikone surisee tasaisesti, olkapään vanha kuva on jo peittynyt. Uusi kuva on piirtynyt esille.
Rikoksista irti –verkosto koostuu henkilöistä, joilla on omakohtainen kokemus rikollisuudesta irtaantumisesta ja yhteiskuntaan kiinnittymisestä esimerkiksi opiskelun tai työn kautta. Tarkoitus on luoda yhteistyötä ihmisten välille sekä toimia esimerkkinä ja haluamme osoittaa, kuinka paljon eri tavoin rikollisuudesta selvinneitä on.
Verkosto on saanut alkunsa erään vangin kysymyksestä: ”Missä kaikki oikeasti elämässä edenneet esimerkit ovat?” Tällä hetkellä verkostoa koordinoi Sininauhaliiton Pyöröovesta ulos -hanke. Haluamme luoda toivoa muutoksen mahdollisuudesta ja osoittaa vielä vankilassa oleville uuden elämäntavan olevan mahdollista kaikille.
Lisäksi Rikoksista irti -verkosto tekee vaikuttamistyötä yhteistyössä alan toimijoiden kanssa.
