Lahjoita
Makasin Marian sairaalassa letkuissa ja totesin, että en pysty enää vetämään kamaa. Olin retkahtanut aiemman lopettamisyrityksen jälkeen ja olin niin huonossa kunnossa, etten pystynyt lääkitsemään itseäni. Päätin viimein lopettaa päihteiden käytön. Oli vuosi 2001.
Tuosta päätöksestä ei mennyt vuottakaan, kun perustin oman toiminimen. Ensimmäinen yritykseni oli siivousfirma ja yritystoimintani on laajentunut myös remonttihommiin.
Ensimmäiseltä ammatiltani olen LVI-asentaja. Lähihoitajaksi valmistuin vuonna 2015 ja olen erikoistunut mielenterveys- ja päihdetyöhön. Olen suorittanut myös työvalmentajan ja työnohjaajan ammattitutkinnon, minkä lisäksi suoritan parhaillaan päihdetoiminnan kehittämis- ja tuotteistamisen erikoisammattitutkintoa.
Ensimmäinen muisto Sininauhasäätiöstä sijoittuu Hämeentielle silloiseen Topikattiin, missä järjestettiin itseapuryhmien palvelukokouksia. Toimin siellä puheenjohtajana. Samalla tapasin Sininauhan työntekijöitä, joista myöhemmin tuli työkavereitani, mitä en silloin tietenkään tiennyt.
Topikatissa kohtasi kaksi ihmisryhmää: toiset selvinpäin ja toiset vähemmän selvinpäin. Siellä tapasin myös vanhoja tuttuja, jotka olivat matkan varrella raitistuneet.
Tuohon aikaan työskentelin A-klinikkasäätiön Vinkissä ja asuin taloyhtiössä, jonka viereen avattiin Mäkelänkadun asumispalveluyksikkö. Asumispalveluyksikön avaaminen herätti paljon huolta taloyhtiössä, mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Kertaakaan en löytänyt edes käytettyä neulaa, vaikka asuin asumispalveluyksikön vieressä useamman vuoden.
Myöhemmin A-klinikkasäätiöllä työnkuvaani kuului katuklinikan pitäminen lääkärin kanssa Sininauhan asumispalveluyksikössä Mäkelänkadulla. Minulla oli silloin työkaverina Terhi, joka aina sanoi, että mene käymään Sininauhasäätiöllä, sillä siellä on Leena, jolla olisi sinulle töitä.
Tämä ei ole yhden miehen proggis.
Kerran menin Mäkelänkadulle sellaisen korvaushoidon asiakkaan kanssa, joka oli saanut asumispalveluyksiköstä asunnon. Kun pääsimme paikan päälle, asumispalveluyksikön työntekijä sanoi, että minä otan asiakkaan, mene sinä Leenan luokse.
”Meille tarvittaisiin vertais- ja työtoiminnan aloituspaketti. Olisitko halukas tulemaan töihin”, Leena kysyi.
”Onpa iso paketti”, vastasin. ”Tämä ei ole yhden miehen proggis.”
Olin edelleen A-klinikkasäätiöllä töissä, mutta tehtävänkuva Sininauhasäätiö eroasi A-klinikkasäätiön työstä huomattavasti ja kiinnostuin siitä välittömästi. Koska minulla on yksityisen sosiaalipalveluntuottajan lupa, syntyi idea, että voisin tehdä töitä konsulttina. Tein tarjouksen, johon sisältyi ehto, että jos Sininauhasäätiöllä ollaan tyytyväisiä, niin sitten tehdään pidempi sopimus.
Vuonna 2016 tein Sininauhasäätiölle sopimuksen ja toin mukanani kaksi työntekijää. Sattui kuitenkin niin, että samaan aikaan Vinkissä minulle tarjottiin sopimusta vuodeksi eteenpäin. Olin vähällä allekirjoittaa sopimuksen, kun Sininauha Oy:n kotiin vietävien palveluiden esimies soitti ja sanoi, että älä tee sopimusta, sillä me tarvitsemme työntekijää, jota ei tarvitse kouluttaa. Sain koneen ja avaimet, ja työt kotiin vietävissä palveluissa alkoivat. Niitä töitä tein syksyn ajan.
Vertaistoiminnot alkoivat syksyllä 2017. Ensimmäiseen ryhmään osallistui yhdeksän vertoksi eli vertaisohjaajaksi haluavaa ja heistä valmistui seitsemän. Ryhmässä he suorittivat hätäensiapukoulutuksen, hygieniapassin ja asiointi- ja terveysneuvontakoulutuksen.
Käyhän julkisissa vessoissakin päihteidenkäyttäjiä, mutta ei niiden turvallisuutta kukaan kyseenalaista.
Alku oli todella hankalaa, koska vertoihin kohdistui niin paljon ennakkoluuloja. Kerran eräs työntekijä kysyi voiko vertojen kanssa käyttää samaa vessaa, ettei vaan mitään tauteja tartu.
”Käytkö Itäkeskuksen vessassa”, kysyin häneltä. ”Mietitkö siellä, voiko vessaa käyttää?” Käyhän julkisissa vessoissakin päihteidenkäyttäjiä, mutta ei niiden turvallisuutta kukaan kyseenalaista.
Onneksi Sininauhasäätiöllä oli työvalmentaja, jolla oli lehmän hermot.
Monet myös ymmärsivät vertokoulutuksen tärkeyden. Kyseessä oli täysin uusi aluevaltaus, jonka tavoitteena oli saada asiakkaille mielekästä tekemistä. Heidän elämänvaiheessaan työpaikan tavoitteleminen ei ole realistista, vaan koulutuksen tarkoitus on kuntoutuminen.
Parin vuoden kuluttua kuulin, että työsopimustani ei jatketa. Olin silloin työvalmentajakoulutuksessa. En jäänyt asiaa murehtimaan, vaan soitin kaupungille ja sain heti paikan HIV-palvelukeskuksen kehittämistöistä. Myös molemmat firmani työntekijät saivat kutsut työhaastatteluun, vieläpä samalle päivälle.
Haastatteluja edeltävänä päivänä sain puhelun Sininauhasäätiöltä ja minua pyydettiin takaisin töihin. En ollut ehtinyt aloittaa työtä kaupungilla, joten löimme kättä päälle jo heti puhelua seuraavana päivänä. Soitin saman tien firmani työntekijöille, että perukaa haastattelut, Sininauhasäätiöltä järjestyisi töitä.
Niinpä vuonna 2018 aloitimme Sininauhasäätiöllä vanhoina työntekijöinä. Sopimukseeni kuului, että en myy työhönvalmennusta oman yritykseni kautta. Toimin työhönvalmennuksen esimiehenä vuoteen 2020 asti, minkä jälkeen vaihdoin vertaistoiminnan asiantuntijan tehtäviin.
Tällä hetkellä toimin Sininauhasäätiössä vertaistoiminnan asiantuntijana. Vastuulleni kuuluu Sininauhasäätiön vertaistoiminnan kehittäminen ja koordinointi. Olen jopa kouluttanut tulevia sairaanhoitajia, lähihoitajia ja muita päihdealan ammattilaisia.
Minun uratarinani on vähän erilainen kuin muilla Sininauhasäätiön asiantuntijoilla.
Minulla on ollut jo pitkään ajatuksena se, että menen Tanskaan tutustumaan käyttöhuoneisiin, mutta se matka peruuntui koronan vuoksi. Nyt matka toteutuu hieman viiveellä, mutta minulla on aina ollut vakaa aikomus tehdä se. Matkan hinta on pieni panostus verrattuna siihen tietoon, mitä Tanskasta voidaan saada. Helsingin kaupunkihan on hakenut lupaa aloittaa käyttöhuonekokeilun ensimmäisenä Suomessa. Olen ollut hankkeessa mukana alusta asti.
Minun uratarinani on vähän erilainen kuin muilla Sininauhasäätiön asiantuntijoilla. Tunnen paljon ihmisiä ja monet ovat luottaneet minuun. Minulla on oma tapani hoitaa asioita. Jos haluan saada jonkun esiintyjän esiintymään asiakkaille, soitan hänelle ja pyydän. Olipa kyseessä Wotkin’sin makkaran toimitusjohtaja tai Tanskan käyttöhuoneiden pomo, otan yhteyttä ja kysyn suoraan.
Minulla on ollut töissä mukana kavereita, jotka olen tuntenut kauan. Monen raitistumiseen olen saattanut myötävaikuttaa ja jotkut ovat olleet minulla töissäkin. Vaikka teen edelleen remonttihommia vanhojen kavereiden kanssa, täällä Sininauhalla olemme eri rooleissa.
Kerran poliisi Jonna sanoi, että kun epänormaalista tulee normaali, hae apua. Kai se oli se hetki, kun Marian sairaalassa nostin kädet pystyyn ja totesin, että nyt saa riittää kamanveto. Siitä kaikki lähti.
Kaikista ammatillisista saavutuksista huolimatta todellinen käännekohta elämässäni oli se, kun lapset syntyivät.