Maailmanlaajuisena yliannostusten ehkäisypäivänä 31.8. päätimme keskittyä yliannostuksiin ja tapoihin, miten niitä Tanskassa ehkäistään ja mitä meillä on täältä ehkä opittavaa.
Aamupäivällä tutustuimme H17-huumeidenkäyttötilaan, joka on yksi maailman suurimmista käyttötiloista. Tänään näimme aika kliinisellä tavalla mitä käyttöhuone kaiken kaikkiaan sisältää.
Tilassa on kymmenen paikkaa suonensisäisten huumeiden käyttöön ja 20 paikkaa polttamiselle. Arviolta 90 % Kööpenhaminan käyttäjistä käyttää täällä ja viereisessä Skyen käyttöhuoneessa annoksensa. Näissä tiloissa käytetään päivittäin 600–800 annosta laittomia päihteitä muodossa tai toisessa.
Rasmus Koberg Christensen, joka vetää tätä paikkaa, ottaa meidät ilolla vastaan. Hän kertoo muistavansa minut ja lähettää Suomeen Mika Mikkoselle terveisiä. Suhteet näissäkin piireissä tulee hyvin esille ja Rasmus hiffaa että nyt ei tarvitse jorista liirum laarumia vaan alkaa tykittää raakaa faktaa.
Kolmetoista vuotta sitten, kun tiloja perustettiin, ympäröivä naapurusto oli kyllästynyt siihen, että huumeita käytettiin kadulla ja että likaiset käyttövälineen jäivät pitkin poikin maastoa. Michael Olsen otti lain omiin käsiin, hankki liikkuvan käyttötilan, ja siitä kaikki lähti. Kaksi käyttötilaa perustettiin nopeasti Kööpenhaminan keskustaan.
13 vuoden aikana tilassa on ollut noin 2000 yliannostusta, mutta ei yhtään siitä johtuvaa kuolemaa.
Rasmus tuo esille muutaman erittäin tärkeän seikan siitä, kuinka tällaisia tiloja perustetaan.
Ympäristö: tee heille selväksi mitä tapahtuu älä puhu paskaa. Ota heidät mukaan suunnitteluun ja pidä keskustelua jatkuvasti yllä. Ratkaiskaa yhdessä ongelmia.
Henkilökunta: on erittäin tärkeää saada rekryttyä jo heti alkuun ne, jotka oikeasti tekevät työtä sydämellä.
Tilat: ne pitää olla helposti saavutettavissa, sillä käyttäjät eivät lähde maalle pellonreunalle.
Poliisin kanssa tehtävä yhteistyö.
Ja mikä tärkeintä, tutustukaa muiden maiden konsepteihin ja toteuttakaa ”Helsingin ”malli.
Lisäksi tilassa pitää olla säännöt, jotka ovat toteutettavissa.
Rasmus kertoo, että henkilökuntaa koulutetaan jatkuvasti yliannostusten varalta. 13 vuoden aikana tilassa on ollut noin 2000 yliannostusta, mutta ei yhtään siitä johtuvaa kuolemaa. Tämä on aika kova prosentti meidänkin päättäjillemme mietittäväksi.
Tiloissa työskentelevät sosiaalityöntekijät, pedagogit, sairaanhoitajat, kuntouttavan työn ohjaajat, etsivän/jalkautuvan työn työntekijät, asunnottomuustyöntekijät, hävikkiruokaohjelman työntekijät puhaltavat kaikki yhteen hiileen.
Tämä päivä vahvisti ajatusta siitä, että tämän toimintamallin on toteuduttava Helsingissä.
Illalla menimme uuden käyttötilan avajaisiin Democrasy Garageen. Kävely läpi Norreboon avasi eteemme erilaisen Kööpenhaminan. Alue oli paljon monikulttuurisempi kuin mitä olimme aiemmin nähneet ja muutenkin ilmapiiri oli erilainen.
Tultuamme tilaisuuteen tapasimme Michael Olsenin, joka aikanaan 13 vuotta sitten laittoi kansalaistottelemattomuudella käyntiin käyttöhuoneet. Nyt paikalla tilaisuudessa oli parlamentin jäseniä, poliitikkoja, käyttäjäyhdistyksen väkeä sekä sosiaalityöntekijöitä. Puheissa otettiin kantaa huumeiden käyttöön ja jonkin verran kritisoitiin kaupungin päätöstä ylläpitää suurta käyttötilaa, jossa aamulla kävimme.
Sain sovittua Antidote-porukan kanssa, että pääsen mukaan katutyöhön etsimään käyttäjien kanssa naloksonikoulutettavia. Vierailut heroiinikorvausklinikalle ja tapaamiset Gadejuristenin kanssa on myös sovittu. Sain mahtavia kontakteja, uusia tuulia ja paljon mietittävää myssyyn, että mitä kaikkea näiden ihmisten kanssa voisikaan toteuttaa.
Päivän kruunasi kutsu käyttäjäyhdistyksen tiloihin. Aivan käsittämättömän upea mahdollisuus ja siitä lisää myöhemmin.
Tämä päivä vahvisti ajatusta siitä, että tämän toimintamallin on toteuduttava Helsingissä, joko laillisesti tai jollain muulla tavalla. Teen kaikkeni, että ensi kesänä ihmisillä on asiat paremmin.