Lahjoita
Torstaina 11.2. vietetään eurooppalaista 112-päivää. Tänä vuonna 2021 kampanjan teemana on ”turvallisuus on meidän kaikkien oikeus”. 112-päivän kampanjan avulla on tavoitteena tehdä turvallisuudesta yhdenvertaisempaa ja saavutettavampaa eri kohderyhmille. Mutta kenen velvollisuus turvallisen ympäristön toteutumisen valvominen käytännössä on?
Jokainen meistä voi olla luomassa turvallista ympäristöä ja turvallisuuden tunnetta ympärilleen, aloittamalla katsomalla peiliin. Esitä kysymys: Odotanko, että turvallisuus on muiden vastuulla vai olenko aktiivinen toimija turvallisuuden edistämiseksi? Usein esimerkiksi odotetaan, että työpaikalla on turvallisuusasiat kunnossa. Näin myös laki edellyttää. Kun työpäivä päättyy, voi asenne turvallisuuteen kuitenkin muuttua huomattavasti. Onko turvallisuusajattelumme sidottu kellonaikaan?
Turvallisuusajattelu on asenne, jonka voimme ottaa ohjaamaan omaa toimintaamme.
Otan esimerkiksi paloturvallisuuden työpaikalla. Odotamme kaiken olevan kunnossa, ja henkilön nimeltä Joku huolehtivan asioista. Joku myös kirjoittaa ohjeet ja järjestää satunnaisesti harjoituksia. Sen sijaan kotona ei ole enää Joku töissä ja huolehtimassa.
Olemmeko pohtineet esimerkiksi kotimme paloturvallisuutta. Miten toimia, jos yöllä herää palovaroittimen ääneen? Mahdollisesti asunnossa tuli on näkyvästi irti. Ei ole kauan aikaa tehdä päätöksiä. Kenet tai mitä pelastan asunnosta? Miten liikun savuisessa ja pimeässä asunnossa? Onko asunnossa tavaroita tai huonekaluja vaikeuttamassa nopeaa poistumista asunnosta? Herääminen yöllä palovaroittimen ääneen edellyttää, että se on toimiva, ja että siinä on toimiva paristo tai akku. Kuka on huolehtinut palovaroittimen toiminnasta, kun Joku ei asu asunnossa?
Entä jos oman kodin turvallisuutta olisi pohdittu ja suunniteltu? Olisi ajatus, suunnitelma kuinka toimia tulipalon sattuessa. Toimiva taskulamppu olisi yöpöydän laatikossa. Asunnossa olisi jauhesammutin tai sammutuspeitto. Niiden käyttöä olisi harjoiteltu. Asunto olisi siinä kunnossa, että siellä pääsisi turvallisesti pimeässä ja savussa kulkemaan. Muiden samassa asunnossa asuvien kanssa olisi pohdittu miten toimitaan tulipalotilanteessa, miten huolehditaan toisistaan. Olisi myös suunniteltu kuinka huolehditaan esimerkiksi rakkaista lemmikkieläimistä.
Turvallisuusajattelu on asenne, jonka voimme ottaa ohjaamaan omaa toimintaamme. Silloin emme odota, että Joku on aina huolehtimassa meidän turvallisuudestamme. Olemme itse aktiivisia toimijoita turvallisuuden edistämisessä. Kun suunnittelemme tulevaa tai hankintoja, huomioimme turvallisuuden. Kun asenteessamme on turvallisuusajattelu mukana, on meillä ja läheisillämme hyvä ja rento olla. Samalla voimme toimia työpaikalla Jonkun työparina edistääksemme yhteistä turvallisuutta.
Pyrimme luomaan asukkaalle mahdollisuuden asua ja elää turvallisesti omassa kodissaan.
Näin kylmien pakkaspäivien keskellä nousee myös kysymys siitä, kenellä on oikeus asua turvallisesti omassa kodissa. Kuka määrittelee miten omassa kodissa saa elää ja touhuta? Tietysti Suomen lainsäädäntö luo ehdot asumiselle. Mutta kuka määrittelee, saako omassa kodissaan olla esimerkiksi päihtyneenä?
Sininauhasäätiö-konsernissa autetaan ihmisiä, joilla on taustalla asunnottomuutta, päihde- ja mielenterveyspulmia. Jokaisella heistä on oikeus omaan kotiin, johon pääsee omalla avaimella. Tuetun asumisen tavoitteena on tukea asumisen onnistumista riippumatta asukkaan lähtökohdista.
Yhdessä asukkaan kanssa suunnittelemme asumisen polun. Hyvin usein asumisen alkuvaiheessa arjenhallinta ja asumisen taidot ovat hakusessa. Joko ne ovat unohtuneet kaduilla ja laitoksissa asuttaessa, tai koskaan ei ole ollut mahdollisuutta oppia niitä. Monella asukkaalla arkea ohjaa päihteidenkäyttö, mikä aiheuttaa muun muassa haasteita asumisen turvallisuudelle. Esimerkiksi päihtyneenä ruuanlaiton yhteydessä paloilmoittimet joutuvat ajoittain reagoimaan.
Silti lähtökohtanamme on, että jokainen voi valmistaa ruokaa omassa kodissaan. Tarjoamalla arjen tukea, ohjausta ja neuvontaa sekä tarvittaessa yksilöllisiä ratkaisuja pyrimme luomaan asukkaalle mahdollisuuden asua ja elää turvallisesti omassa kodissaan. Olemme suunnitelleet asumisyksiköissä erilaisia ratkaisuja paloturvallisuuden edistämiseksi ja riskien vähentämiseksi. Ratkaisut syntyvät useasta pienestä osatekijästä, sekä jokaisen työntekijän työpanoksesta.
Esimerkiksi osassa asumispalveluyksiköitä meillä on käytössä niin sanotut viivelaitteet ja henkilökunnan puhelimet saavat ilmoituksen paloilmoittimen ennakkopalohälytyksistä. Tuolloin asuinhuoneiston paloilmaisin reagoi varhaisessa vaiheessa asunnossa olevaan savuun tai esimerkiksi ruuanlaitosta syntyvään käryyn.
Asenteesta, pienistä teoista ja sanoista syntyy turvallisuus.
Kaikesta kehittämisestä huolimatta erhehälytykset ovat osa arkipäivää. Koko ajan kaipaamme ja etsimme uusia ratkaisuja mahdollistaa yhä useamman ihmisen, joilla arjenhallinta kaipaa vahvaa tukea, turvallisen asumisen omassa kodissa.
Omalla asenteellamme voimme lisätä turvallisuuden tunnetta omassa lähipiirissämme, ympäristössämme ja työpaikalla. Miten puhun, kun menen toisen kotiin? Sanoilla luomme asukkaalle tunteen, että hän asuu omassa kodissaan. Vähitellen hänelle vahvistuu tunne omasta kodista, jonka seurauksena hän alkaa myös eri tavalla huolehtimaan kodistaan.
Asenteesta, pienistä teoista ja sanoista syntyy turvallisuus. Tarvittaessa voimme pysähtyä, tarjota apuamme, soittaa esimerkiksi 112-hätäpuhelun. Ennen sitä aloita tänään tarkistamalla omassa kodissasi, että palovaroitin toimii, ja vaihda siihen tarvittaessa paristo.
Turvallinen koti on meidän kaikkien oikeus.