Lahjoita
Viime talvena autoin Suomessa neljä vuotta asunutta pakolaista hankkimaan asunnon. Neuvoin yhteydenotoissa vuokranantajiin, ohjasin sähköpostin käytössä ja juttelin tulevan vuokranantajan kanssa. Lisäksi tunnistin, että edellinen asunto oli irtisanottu laittomasti ja autoin asian selvittämisessä.
Asunnottomien yönä viime viikolla pohdittiin sitä, kuinka ihmisiä syrjäytetään yhteiskunnassamme. Ennen kuin ihminen päätyy asunnottomaksi, on hän tipahtanut monen tuen ulkopuolelle. Tarjolla oleva tuki ei ole aina sellaista, että ihminen pystyisi sitä hyödyntämään. Kynnys saattaa olla liian korkea tai tuki ei vastaa olemassa olevaan tarpeeseen. Yhteiskunnassa on rakenteita, jotka jättävät joitain ihmisiä ulkopuolelle.
Asunnon hakua rakennetaan yhä enenevissä määrin digiasioinnin varaan ja suomea tai englantia puhuvien näkökulmasta.
Me näemme tätä Sininauhasäätiön maahanmuuttajatyössä. Tämän vuoden aikana toiminnassa on tuettu lähes sataa paperitonta ja löydetty asunto 44 asunnottomalle tai pian asunnottomaksi jäävälle. Asiakkailla on taustallaan monenlaisia eri tarinoita, mutta lähes kaikkia yhdistää kokemus Suomeen muuttamisesta, uuden kielen opettelusta ja uuden elämän aloittamisesta uudella mantereella, usein ilman perheen ja aikaisempien ystävien tukea.
Maahan muualta muuttaneet ovat suuremmassa riskissä joutua asunnottomaksi kuin pelkästään suomalaisia sukujuuria omaavat. ARA:n tilaston mukaan Helsingissä noin joka kolmas asunnoton on jonkin muun maan kuin Suomen kansalainen tai puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin Suomen virallisia kieliä. Osa asunnottomista ei näy tilastoissa.
Jotta pystytään puuttumaan maahanmuuttajien asunnottomuuteen, tulee pyrkiä poistamaan rakenteita, jotka vaikeuttavat asunnon saantia. Mitä syrjäyttäviä rakenteita me sitten näemme työssämme?
Isoilta vuokrataloyhtiöiltä ja kaupungilta vuokra-asunnon hakeminen voi olla vaikeampaa Suomeen muualta muuttaneelle. Asunnon hakua rakennetaan yhä enenevissä määrin digiasioinnin varaan ja suomea tai englantia puhuvien näkökulmasta.
Jos suomen tai englannin kieli ei suju hyvin, voi olla vaikea täyttää oikein monikohtaista hakemusta. Suomessa koulutusjärjestelmämme on maailman huippua, mutta tänne muuttaa ihmisiä myös maista, joissa peruskoulutuksen saaminenkaan ei ole kaikille varmaa. Joiltain voi puuttua luku- ja kirjoitustaito. Kun hakemus on väärin täytetty, voi hakeminen jäädä tuloksettomaksi. Esimerkiksi jos ei osaa kuvailla oikein asunnon tarvettaan tai kertoa edellisen asunnon irtisanomisesta, ei hakemusta käsitellä kiireellisenä.
Usein tarvitaan säätiön työntekijän osallistuminen vuokrausprosessiin, jotta vuokranantajan luottamus syntyy.
Digitaitoihin ja digitaaliseen tunnistautumiseen nojaavat palvelut hankaloittavat kaikkien henkilökohtaista neuvontaa tarvitsevien mahdollisuuksia hakea asuntoa. Kun digipalveluita halutaan pitää ensisijaisena keinona hakea asuntoa, ei tietoa paperihakemuksen täyttömahdollisuudesta markkinoida näkyvästi. Monilta saattaakin mennä ohitse, että tällainen mahdollisuus on edes olemassa. Verkkopankkitunnusten saaminen ei ole itsestäänselvyys. Pankit voivat kieltäytyä antamasta tunnuksia useiden vuosien ajan Suomeen muualta muuttaessa.
Yksi asunnon saantia estävä tekijä on suora syrjintä. Suomeen muualta muuttaneet, ja erityisesti tänne Euroopan ulkopuolelta muuttaneet kohtaavat syrjintää asuntomarkkinoilla. Teetimme Monihelin Katto-toiminnan ja VVA ry:n kanssa kyselyn yksityisten vuokranantajien vuokralaisvalintaan vaikuttavista tekijöistä. Alustavat tulokset viestivät selkeästi siitä, että Suomeen muualta muuttaneiden on vaikeampi vakuuttaa vuokranantajaa vuokraamaan asuntoaan. Tämä näkyy työssämme. Usein tarvitaan säätiön työntekijän osallistuminen vuokrausprosessiin, jotta vuokranantajan luottamus syntyy.
Henkilö, jota avustin viime talvena, oli työskennellyt lähes koko Suomessa asumisensa ajan. Hän pahoitteli kovasti huonoja digitaitojaan ja selitti, kuinka niin Suomessa kuin entisessä kotimaassaan hän oli ollut niin tiiviisti kiinni töissään, ettei hänelle ollut koskaan jäänyt aikaa opetella käyttämään tietokonetta kunnolla. Muistan miettineeni, että olisihan se jo täysin kohtuuton vaatimus, että työn hankkimisen, työskentelyn, vieraaseen järjestelmään sopeutumisen ja kielen opiskelun lisäksi tulisi oppia vielä hallitsemaan tietokoneen käyttö uutena asiana voidakseen hakea asuntoa. Oikeus omaan kotiin on ihmisoikeus. Sen ansaitsemiseksi ei pitäisi asettaa mitään ehtoja, kuten kielen tai digitaitojen opettelua. Yhteiskuntamme rakenteiden pitäisi olla sellaiset, että ketään ei jätetä ulkopuolelle.