Lahjoita
Asunnottomuutta kokevien ja päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten auttaminen on keskeinen tehtävämme. Toimintamme perustuu Asunto ensin -periaatteeseen, jossa päihteettömyys ei ole asunnon saamisen edellytys, vaan jossa asunnon tarjoaminen nähdään ensimmäisenä askeleena kohti kuntoutumisen mahdollisuutta.
Strategiamme mukaan asiakkaat ovat toimintamme keskiössä, mikä ohjaa meitä aina toimimaan asiakkaan näköisen ja samalla vaikuttavan etenemispolun mahdollistamiseksi. Myös työotteemme – kohtaamme asiakkaamme kanssakulkijoina – kumpuaa tästä näkemyksestä.
Uuden asiakkaan muuttaessa asumispalveluyksikköömme, ehkä useidenkin asunnottomuus- ja päihdevuosien jälkeen, alkaa yleensä aikaa ja kärsivällisyyttä vaativa vaihe. Sen avaintekijöitä ovat aito, kokonaisvaltainen yksilön kohtaaminen, kontaktin luominen ja luottamuksen rakentaminen asukkaan ja hänen omaohjaajansa sekä muun henkilökuntamme kesken.
Vasta tämän jälkeen voi asiakkaassa syttyä luottamus ja halu vastaanottaa apuamme sekä ohjaustamme yhteiskunnan muiden palvelujen piiriin. Tämä edellyttää myös meiltä vahvasti tavoitteellista työotetta, sillä sen avulla ehkäistään asiakkaidemme paikoilleen jäämistä ja mahdollistetaan kuntoutumista ja asumispolulla etenemistä. Tämä korostui myös Nordic Healthcare Groupilla teettämämme asumispalveluyksikön toiminnan vaikuttavuutta arvioineessa tutkimuksessa.
Yksi tavoitteellisuutta vahvistavista työkaluistamme on kehittämämme Sinimittari, jonka avulla tarkastelemme yhdessä asiakkaan kanssa säännöllisesti hänen etenemistään omalla polullaan ja samalla arvioimme, mitä tukea tai apua juuri hän tarvitsee. Jokaisella asiakkaallamme on takanaan omanlaisensa tarina, ja he etenevät kohti parempaa, oman näköistään elämää kukin omalla tavallaan ja tahdillaan. Ja vaikka uskon, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa, on joskus hyväksyttävä tavoitteeksi se, että asiakkaan tilanne säilyy ennallaan, eikä huonone.
Paluuta huumeettomaan yhteiskuntaan ei ole.
Haluamme olla oman alamme edelläkävijä. Innovatiivisten ja entistä vaikuttavampien ratkaisujen löytämiseksi pilotoimme ennakkoluulottomasti uusia toiminnan muotoja. Hyviä esimerkkejä tästä ovat muun muassa asiakkaiden toimintakykyä kohti kuntouttavaa työtoimintaa vahvistava toimintamalli sekä huumeiden käytöstä aiheutuvien haittojen vähentämiseen tähtäävät ratkaisut.
Haittoja vähentävälle työlle on tilausta, sillä toisin kuin monet haluavat uskoa, paluuta huumeettomaan yhteiskuntaan ei ole, eikä Suomi ole huumeiden suhteen mikään lintukoto. Meillä on jo selvästi näkyvissä ylisukupolvista huumeidenkäyttöä – ihmisiä, joiden maailmassa huumeiden käyttö on ”normaalia” useassa sukupolvessa.
Kun tavoitellaan yksilön ja yhteiskunnan kannalta vaikuttavaa asunnottomuus- ja päihdetyötä, ei puhuta pelkästä katosta pään päällä, vaan myös asumisen turvaamisesta ja muista tukimuodoista ja palveluista sekä niiden saatavuudesta pitkällä aikavälillä. Asumispalveluyksikön toimintaan sisältyvät kuntoutumista ja arjen hallintaa tukevat toiminnot ovat vain ensimmäinen askel kuntoutumis- ja asumispolulla etenemiseen. Tarkoitus onkin, että ohjaamme asiakkaamme julkisten sosiaali-, terveys-, päihde- ja työllisyyspalveluiden piiriin.
Kokonaisuutta katsoen näen kuitenkin huomattavan ongelmalliseksi sen, että elämässä eteenpäin pyrkivien asiakkaidemme julkiset palvelut ovat varsin pirstaleisia – ihmisiä ja heidän yksilöllisiä tilanteitaan ja tarpeitaan ei nähdä kokonaisvaltaisesti. Tästä syystä heitä ei myöskään pystytä auttamaan yksilön ja yhteiskunnan kannalta vaikuttavimmalla mahdollisella tavalla.
Rakenteita, jotka mahdollistavat vaikuttavan avun ja tuen sekä kiinnittymisen yhteiskunnan palveluihin on tarpeen kehittää.
Yksilön kannalta vaikuttavuudessa on kysymys esimerkiksi paremmasta elämänlaadusta ja -hallinnasta tai terveydestä, jotka kaikki yhteiskunnan tasolla johtavat ”raskaiden” palveluiden tarpeen vähenemiseen ja siten kustannussäästöihin. Nämä jäävät toteutumatta, mikäli asiakkaan kuntoutumispolku ei kuljeta häntä tavoitteellisesti eteenpäin, kokonaisvaltaisten ja yksilöllisten palvelujen tukemana.
Olisikin tärkeätä, että kunnat ja kaupungit sekä julkisten palvelujen tuottajat ja kolmannen sektorin toimijat kehittäisivät yhdessä vähemmän pirstaleisia palveluratkaisuja. Toimivien ratkaisujen löytämiseksi tälläkin alueella olisi hyvä lähteä ennakkoluulottomasti kokeilemaan uusia toimintamalleja palvelujen saavutettavuuden parantamiseksi. Myös rakenteita, jotka mahdollistavat vaikuttavan avun ja tuen sekä asiakkaidemme kiinnittymisen yhteiskunnan palveluihin on tarpeen kehittää.
Keräämme yhteiskunnassa valtavasti tietoa ihmisistä, mutta tiedon hajanaisuus on ongelma. Pirstaleinen tieto ”kadottaa” yksilön kokonaistarpeet, ja tietosuojakäytänteet vaikeuttavat kokonaiskuvan saamista yksittäisen henkilön tilanteesta. Tiedon pirstaleisuuteen katoaa myös osittain mahdollisuus arvioida esimerkiksi asunnottomuustyön taloudellista vaikuttavuutta. Nämäkin asiat olisi hyvä ottaa huomioon, kun uusia tietojärjestelmiä, kuten Apotti, ollaan ottamassa käyttöön uusilla hyvinvointialueilla.