Pidä huolta itsestäs ja niistä jotka kärsii?

Viime vuodet ovat olleet kriisiä toisen perään. Tai enemmänkin kriisit ovat tuntuneet kasaantuvan. Globaalista pandemiasta oli hädin tuskin selvitty, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan aiheuttaen mittaamatonta inhimillistä kärsimystä. Tämän lisäksi listan jatkona ovat niin globaalit kuin paikalliset haasteet, kuten energiakriisi, talouden taantuma, eriarvoistuminen, hoitajapula – eikä ilmastokriisiäkään sovi unohtaa.

Miten edellä mainitut asiat liittyvät Sininauhasäätiön työhön? Sodan seurauksena moni on menettänyt kotinsa ja hakenut turvapaikkaa Suomesta. Taantuma ja kohonneet elinkustannukset ovat vaarassa luoda uusia asunnottomuusuhan alaisia ryhmiä, kuten pienituloiset työssäkäyvät. Asunnottomuutta kokevat ihmiset ovat myös haavoittuvimpia ilmastokriisien seurauksille. (Asunnottomuudesta ja ilmastonmuutoksesta voit lukea lisää tästä).

Asunnottomuus ilmiönä saa uusia muotoja ja haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ovat entistä heikommilla.

Olemme työyhteisössämme pohtineet synkän maailmantilanteen vaikutuksia asiakaskuntaamme sekä ihmisten haluun auttaa muita, heikommassa asemassa olevia kanssaihmisiä. Tuijotetaanko omaan napaan vai autetaanko naapuria? Tähän kysymykseen ei tietenkään ole yksiselitteistä vastausta. Tästä syntyy enemmänkin filosofisten määritelmien ja eri tieteenalojen tutkimustulosten suo.

Sosiaalinen media voi helposti antaa masentavan kuvan maailmasta tuomalla esiin ihmisten ja yhteiskunnan huonoimmat puolet. Tarpeen päteä ja olla oikeassa. Paremmin tietämisen. Nopeasti leviävän disinformaation ja mielipiteiden polarisoitumisen.

Usein sanotaan, että väkivalta ja itsekkyys ovat osa ihmisluontoa. Itse kuitenkin haluan uskoa, että yhteistyö ja tarinoiden kertominen ovat keskeinen osa ihmisyyttä. Selviytymisemme ja kehittymisemme on ollut kiinni kyvystämme tehdä yhteistyötä ja välittää tietoa.  Antropologisesta näkökulmasta väkivalta ja sota ovat varsin uusia ilmiöitä, ja niiden liittäminen ihmisten luontaisiin piirteisiin on kyseenalaistettu tutkijoiden keskuudessa.

Tieteellinen tutkimus myös ehdottaa, että ihmisten aivojen otsalohko on virittäytynyt suosimaan altruistista käytöstä. Lähiaikojen esimerkkinä epäitsekkäästä toiminnasta voidaan pitää ihmisten intoa lahjoittaa Ukrainaan ja että lähes puolet Suomessa asuvista ihmisistä on tehnyt vapaaehtoistyötä vuoden 2021 aikana.

Haluan uskoa, että yhteistyö ja tarinoiden kertominen ovat keskeinen osa ihmisyyttä. Selviytymisemme ja kehittymisemme on ollut kiinni kyvystämme tehdä yhteistyötä ja välittää tietoa.

Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanja oli ehdolla Vuoden varainhankintateoksi markkinointiviestintäalan Finnish Comms Awards -kilpailussa. Palkintogaalan pääpuheen piti kansainvälisen viestinnän asiantuntija Nataliya Popovych. Puheessaan Popovych käsitteli yritysten ja viestinnän vastuuta sodassa sekä jakoi kanssamme ukrainalaisen resilienssin ainesosat:

1. Face the reality – Realiteettien tunnustaminen
2. Know yourself – Tunne itsesi
3. Solidarity – Solidaarisuus
4. Humour – Huumori

Miten näiden asioiden laita on meillä – sitä voimme itse kukin pohtia niin yksityiselämässä kuin työyhteisöissä ja yhteiskunnassa laajemminkin.