Lahjoita
Mitä opettaisit kulttuuristasi?
Opettaisin kulttuuristani muille vieraanvaraisuutta ja itsensä esittelyyn liittyviä tapoja.
Romanikulttuurissa vieraanvaraisuus on arkinen ja itsestään selvä asia. Kuka vain voi tulla vierailulle ilman ilmoittamista ja silloin on varsin luonnollista, että vieraat voivat nauttia talon antimia.
Tässä on merkittävä ero, jos miettii vaikka valtaväestön mökkivierailuja. Tuttavaperhe saattaa tulla pitkänkin matkan takaa nälissään ja janoissaan, ja silti he kainostellen kieltäytyvät, kun isäntäperhe tarjoaa ruokaa tai muuta. Valtaväestön keskuudessa saatetaan kokea tökerönä, jos vieraat pyytävät jotain tai asettuvat liian kotoisasti.
Tuntemattomien kohtaamiseen, tervehtimiseen ja puhutteluun suhtaudutaan valtaväestön kesken pidättyväisemmin kuin romanien kesken. Kaiken kaikkiaan olen todennut uuteen paikkaan mennessäni mutkattomammaksi esitellä itseni kerralla kaikille paikalla olijoille kuin jokaiselle erikseen, saati odottaa, että minut esitellään.
Musiikin harrastajille tai soittajille ylipäätään opettaisin ja olen aina opettanutkin, että vaikka laulu menisi mollissa, ei se tarkoita, että siinä pitäisi laulaa synkistä asioista.
Millaista on olla romani Suomessa?
On totta, että romanien asema yhteiskunnassa on jossain määrin parantunut, mutta se on aiheuttanut myös yhteisön sisällä ristiriitoja ja pelkoa tapakulttuurin katoamisesta.
Toisaalta erityisesti nuorison oireilu moninaisin tavoin, jonka ilmentymiä ovat päihde-, väkivalta- ja mielenterveysongelmat, ovat herättäneet suurta huolta vanhemmissa romaniyhteisön edustajissa. Syy oireiluun ei välttämättä ole romanikulttuurin tai kasvatuksen, mutta yhtä kaikki, on herätty siihen, että jotain pitäisi tehdä.
Minkälaisia ennakkoluuloja kohtaat?
En piirteiltäni tai pukeutumiseltani ole tyypillinen romani, joten pahimmat ylilyönnit ovat jääneet kohdallani väliin. Toki on todettava, että jo pelkkä nimi ja tausta ovat riittänyt aiheuttamaan arveluttavia tilanteita. Nuorempana minulla oli kaveri, jonka vanhemmat kielsivät häntä kutsumasta minua kylään saatesanoilla: ”ei niistä ikinä tiedä”.
Yksi erikoisimpia tapauksia oli eräs työpaikka, johon olin laittanut työhakemuksen. Paikan pomo ja muutama alainen olivat naureskelleet hakemukselle nimeni perusteella. Olivat sitten päättäneet kutsua minut haastatteluun ”läpällä”.
Ennakkoluuloja merkityksellisempänä koen, että olen kohdannut myös vilpitöntä kiinnostusta ja kunnioitusta omaa taustaani kohtaan. Esimerkiksi aiemmassa työpaikassa minulla oli valtaväestöä edustava asiakas, joka aina saapuessaan tervehti minua romanikielellä. Hänellä oli tapana myös varmistaa, että esimerkiksi ruokailutilanteissa sattuneet kulttuurin vastaisuudet olivat minulle ok.
Nykyisessä työssä tuohtunut asiakas istui kerran illalla toimistossa ja kertoili päivän tapahtumista. Asiakas kertoi, että jotain kärhämää oli ollut romanien kanssa, joista käytti yleisesti halventavaksi miellettyä ilmaisua, kunnes keskeytti jutun ja kysyi: ”Eiks muuten romani olisi asiallisempi nimi?”.
Se oli arvostettava veto asiakkaalta.
Näkyykö romanitausta työssäsi, esimerkiksi tavoissa?
Romanitausta näkyy työssäni hyvin vähän. Työaika on työaikaa ja silloin edustan ensisijaisesti työpaikkaa ja sen arvoja. Kotona tai vapaa-aikana voin toimia sitten toisin.
Poikkeuksena tilanteet, jolloin asiakas itse määrittää tai kokee asioimisen kanssani hankalaksi tai mahdottomaksi taustani vuoksi. Sellainen voisi olla tilanne, jossa nuorempi tai eri sukupuolta oleva romani tulisi asiakkaan roolissa Nuolen kaltaiseen paikkaan. Häpeän kulttuuri ja häveliäisyysperinteet voisivat olla liian voimakkaat, että asioista voisi alkaa keskustelemaan tai niitä yhdessä hoitamaan.
Lisäksi on mietittävä aina työpaikan tiloja ja käytäntöjä; esimerkiksi keittiöalalla työskennellessäni meillä oli ruoka-aineita ja astioita myös lattiatasossa säilytyksessä, joka on täysin ristiriidassa puhtauskäsityksien kanssa.
Asunnottomuusnäkökulmasta katsoen romanit ovat vaikeassa tilanteessa asunnottomuuden osuessa kohdalle. Asunnonhaussa ja siihen liittyvissä asioissa on otettava paljon huomioon; tietyt asuinalueet rajautuvat pois sukuasioihin liittyvien seikkojen vuoksi, nuorempi romani ei voi asua vanhemman yläpuolella ja asunnonhaussa törmää herkästi ennakkoluuloihin, vaikka luottotiedot ja muut asiat olisivatkin kunnossa.
Koska romani edustaa käytöksellään myös muita romaneja ja erityisesti omaa perheyhteisöään, voi esimerkiksi vakava päihdeongelma aiheuttaa sen, että romani joutuu lähtemään perheyhteisöstä ja kodistaan maineen takia. Tilanteiden haastavuutta lisää se, että ei ole välttämättä saatu oppeja asuntomarkkinoilla toimimiseen tai esimerkiksi tukien ja muiden oikeuksien hakemiseen.
Myös kynnys tulla valtaväestön ylläpitämiin asunnottomienpalveluihin voi olla korkea. Koska romanitoimijoita on suhteellisen vähän, riskit asunnottomuuden ja kiertelevän elämän pitkittymiselle ovat suuret.
Meillä kaikilla on kulttuurimme, arvomme ja taustamme. Ne määrittelevät meidän käyttäytymistämme, mutta eikö kuitenkin harmoninen lopputulos synny, kun ihminen kohtaa ihmisen?
Vaikka olisimme kuinka erilaisia ja tulisimme eri taustoista, silti yhteistä on aina enemmän kuin erilaista.