Lahjoita
Näin alkaa Toimittaja, sinua tarvitaan muutoksessa! -Opas asunnottomuudesta viestimiseen.
Kuvien voima on valtava. Käsittelemme kuvien informaatiota huomattavasti nopeammin kuin tekstiä, ja ärsyketulvassa huomiomme kiinnittyy helpointen kuviin. Niiden avulla voidaan välittää tarinoita, informaatiota, monimutkaisia ja abstrakteja konsepteja, sekä vaikuttaa tunteisiin ja mielikuviin. Kuvien käytöllä on aina, jokin päämäärä.
Mediassa käytetyt kuvat muokkaavat mielikuviamme siitä millaisena asunnottomuutta kokeneet, päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa elävät henkilöt ja asunnottomuuden ilmiöt nähdään. Usein asunnottomista ja päihteidenkäyttäjistä käytetyt kuvat ovat negatiivisesti latautuneita tai asettavat henkilöt vähään tyytyvän uhrin asemaan. Kuvapankeista otetut kuvat puolestaan kuvaavat kansainvälistä asunnottomuutta, kuten katuasunnottomuutta, joten ne harvemmin istuvat suomalaisen yhteiskunnan ongelman kuvittamiseen.
Millaisia tunteita tai mielleyhtymiä oheiset kuvat sinussa herättävät?
Yksi Sininauhasäätiö-konsernin graafisen ohjeiston uudistuksen tärkein kysymys on: Millaisia kuvia haluamme käyttää asiakkaistamme ja työstämme?
Sininauhasäätiö-konsernin toiminnan keskiössä ovat asiakkaamme, joten tärkein kuva-aiheemme ovat ihmiset. Haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden kuvaamisessa on useita huomioon otettavia seikkoja.
- Mitä kuvalla halutaan kertoa ilmiöstä tai henkilöstä?
- Onko kuvattava kykenevä antamaan suostumuksen kuvien käytölle?
- Ymmärtääkö kuvattava minne kaikkialle kuvat päätyvät?
- Mitä mahdollisia seurauksia kasvoillaan esiintymisestä voi olla esimerkiksi työnsaannin kannalta tulevaisuudessa?
- Vahvistaako kuva stereotypioita? Miten kuvaa voidaan tulkita?
Näiden kysymysten lisäksi ohjenuoranamme toimivat sanat toivo ja muutos. Vaikka haluamme kuviemme olevan myös rehellisiä ongelmista, emme esitä asiakasta koskaan ikävässä valossa. Värimaailmaan ohjaavat raikkaus ja lempeys, entisen viestinnän assistenttimme Sofia Eskolan valokuvien innoittamana. Eskola kuvaili Sininauhasäätiön Ennakkoluuloton -näyttelyyn ottamiaan kuviaan seuraavin sanoin:
“Visuaalisesti haluan rikkoa tyyliä, jolla olen nähnyt asunnottomia ihmisiä usein kuvattavan. Mielestäni tummanpuhuva ja lohduton tapa kuvata asunnottomuutta kokeneita edesauttaa eriarvoisuutta ja luo asunnottomuusaiheen ylle häpeän varjon.”
Vaikeita aiheita voi kuvata lempeydellä ja kunnioituksella haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Tämä ei tarkoita, etteivätkö kuvat saisi käsitellä negatiivisia tuntemuksia. Joskus kuvat saavatkin olla räväkämpiä ja herättää keskustelua, mutta silloinkin on muistettava kysyä: miten kuva vaikuttaa kuvattavaan ihmisryhmään?