Lahjoita
Yksinkertaisimmillaan ”sinnekin” meneminen tarkoittaa menemistä marginaaleihin. Asiakaskunnan suhteen se on niidenkin henkilöiden huomioimista, joita muut toimijat eivät huomioi. Uusille, tutkimattomille alueille meneminen vaatii rohkeaa ja innovatiivista työotetta sekä ammattitaitoa kohdata heitä, joita elämä on haavoittanut eniten.
Viime vuosina ”sinnekin” meneminen on Sininauhasäätiön kehittämistoiminnassa tarkoittanut muun muassa paperittomien, päihteiden yliannostuksista kärsivien nuorten sekä Asunto ensin- periaatteella toimivien asumispalveluiden asiakkaiden parissa kehitettävää ja toteutettavaa työtä.
Me emme tiedä tulevasta, mutta voimme yrittää ennustaa sitä. Yhteiskunnallisen asenneilmapiirin mahdollinen kiristyminen entisestäänkin vaatii sosiaali- ja terveyssektorin toimijoilta yhä enemmän rohkeutta kohdata henkilöitä, joita kohtaan yleinen ilmapiiri on negatiivinen ja syrjivä. Sininauhasäätiön kontekstissa tässä puhutaan esimerkiksi eri kulttuuritaustan tai seksuaalisen identiteetin omaavista sekä monin eri tavoin traumaattisen ja haasteellisen elämän kokeneista henkilöistä. Yhteisenä nimittäjänä heille kaikille on joko akuutti tai koettu asunnottomuus.
Lisäksi tulee huomioida se, että koronapandemian mukanaan tuomat lieveilmiöt tulevat suurella todennäköisyydellä kohdentumaan eniten juuri heihin, joilla on jo entuudestaan mittavia haasteita elämässään.
Menneeseen ei voi jäädä tai putoaa peruuttamattomasti kyydistä.
Jo tässä vaiheessa on ennustettu, että esimerkiksi asunnottomuus ja päihteidenkäyttö lisääntyvät koronapandemian aiheuttaman taloudellisen tilanteen sekä elämänhallinnan heikkenemisen vuoksi. Tämä tarkoittanee sitä, että jo edellä mainittujen ryhmien ohella tulevaisuuden haasteet koskettavat myös ikääntyneitä ja alaikäisiä asunnottomia sekä vailla asuntoa olevia perheitä. Näiden ryhmien tilanteen turvaamiseksi meidän tulee jatkossakin pyrkiä menemään sinne, minne muut eivät mene.
Asumiseen liittyvän tuen mahdollistamisen ohella on oleellista huomioida eri kohderyhmille suunnattujen yhteisöllisyyttä tukevien matalan kynnyksen sekä haittoja vähentävien palvelujen kehittäminen.
Meneminen niille areenoilla, joille muut eivät mene, vaatii kaiken edellä kuvatun lisäksi jatkuvaa tulevaisuuden tarkastelua. Menneeseen ei voi jäädä tai putoaa peruuttamattomasti kyydistä.
Tulevaisuuden suhteen tulee olla mahdollisimman optimistinen, mutta huomioida sen tarkastelussa realistisesti myös erilaiset skenaariot järjestöjen toimintaympäristöjen ja rahoituslähteiden muutoksissa. Tämä tarkoittaa jatkuvaa uusien alueellisten tarpeiden, rahoitusmallien sekä varainhankinnan muotojen tarkastelua, merkittävien kumppanuuksien hyödyntämistä sekä rohkeaa nykyisten toimintojen tarkastelua ja reflektointia.
Meneminen uusille, tutkimattomille alueille vaatii eri toimintamuotojen vaikuttavuuden aukottomampaa osoittamista sekä kantaa ottavan puheen lisäämistä haavoittuvien kohderyhmien puolesta, ei pelkästään arkitietoon perustuen tai liian provosoivasti, vaan todennetun tiedon pohjalta järjellä ja sydämellä.
Toiminnan vaikutuksia mittaavat indikaattorit tulee valita harkiten. Jatkossa onkin oleellista huomioida, ettei esimerkiksi yksilöön tai yhteiskuntaan kohdistuvien vaikutusten taloudellisten hyötyjen osoittaminen sulje millään tavoin pois yksilöön kohdistuvien inhimillisten vaikutusten merkitystä, vaan parhaimmillaan täydentää sitä.
Nämä kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen ja yhteisen tavoitteen eteen jatkuvasti työtä tehden meidät tunnustetaan jatkossa vielä nykyistäkin vahvemmin organisaatioksi, joka menee sinnekin, minne muut eivät mene.