Kulttuuri kuuluu kaikille

Merenalainen maailma tuo toivoa

Värikäs merimaisema kaloineen ja merikasvineen piristää Mäkelänkadun asumisyksikkö Pessin sisäpihaa. Helsinki Urban Artin taiteilijoiden kanssa toteutettu muraali on kuitenkin asukkaille paljon enemmän kuin pelkkä kaunis kuva. Se on merkki toivosta.Sisäpihan muraali on alusta lähtien suunniteltu Pessin asukkaiden kanssa, sillä näkyyhän kuva useimpien asukkaiden ikkunasta ja kesäisin sisäpihalla vietetään paljon aikaa. Muraalin toteuttaminen oli ollut jo pitkään myös asukkaiden toiveissa, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta ennen SKR:n rahoitusta ja Helsinki Urban Artin ammattitaitoa muraalien sekä niihin liittyvän byrokratian ja yhteisötaiteen saralla.

Suunnittelu alkoi tutustumalla katutaiteeseen Pasilassa Helsinki Urban Artin johdolla. Tämän jälkeen ideoita kerättiin kyselylomakkeiden ja walk-in-työpajojen avulla, joissa ideoita sai tuoda esiin niin kirjallisesti kuin piirtäen.

Teemoista eniten nousi esille toivo ja aiheena puolestaan meri, jossa työpajan osallistujat näkivät paljon symbolistisia mahdollisuuksia. Tällaisia olivat esimerkiksi valoaan turhaan jahtaava syvänmeren lyhtykrotti, joka symboloi huumeiden käytön turhauttavuutta, sekä siirtyminen pohjan pimeydestä merenpinnan valoon. Pohjalla toivoa tuovat värikkäät merikasvit.

Helsinki Urban Artin taiteilijat Sara Multanen ja Maikki Rantala piirsivät lopullisen luonnoksen muraalista ideoiden pohjalta, sekä huolehtivat muraalin yläosan maalaamisen turvallisuussyistä, sillä seinän ylemmät osat oli maalattava henkilönostimen päältä.

Asukkaille ja asiakkaille järjestettiin työpajapäivä, jolloin muraalin alaosa ja yksityiskohdat maalattiin yhdessä. Osa asukkaista kävi myös esittämässä maalaajille toiveita muraalin yksityiskohdista, jotka maalaajat sitten toteuttivat. Näin seinälle päätyi muun muassa jo edesmenneen asukkaan toiveesta mustekala.

Muraali on nyt koristanut yksikön pihaa vuoden ajan. Muraali toimii loistavana esimerkkinä siitä, kuinka ihmiset arvostavat ympäristöään, kun he pääsevät itse vaikuttamaan siihen; muraali on säästynyt ilkivallalta vaikka muuten seinille saattaakin ilmestyä ylimääräistä kuvitusta.

Yhdessä rennosti laulaen

“Ei hemmetti mehän ollaan ihan kuin oikea kuoro!”

Näin totesi eräs osallistuja kahden kuukauden kokoontumisten jälkeen. Päiväkeskus Illusiassa järjestetyt kuoroharjoitukset olivat rentoja matalan kynnyksen tilaisuuksia. Lauluun sai liittyä jos laulettavaksi sattui oma lempilaulu tai musiikista sai vain nauttia ja hyräillä mukana. Myös se, että työntekijöitä ja vapaaehtoisia osallistui laulamiseen teki tilanteesta rennomman.

Alunperin kuoron tähtäin oli korkeammalla ulkomaalaisten esimerkkien innoittamana. Kuoron oli määrä harjoitella vuoroviikoin pääkaupunkiseudun asumisyksiköissä muutama tunti kerrallaan. Päämääränä oli esiintyminen asunnottomien yössä.

Kuoron kokoaminen osoittautui luultua vaativammaksi, minkä vuoksi kysyimme neuvoa amerikkalaiselta asunnottomien kuorolta toiminnan käynnistämiseen. Pian kävi kuitenkin selväksi, että toiminta olisi liian raskasta heidän mallinsa mukaan, joka sisälsi intensiivistä harjoittelua ja kokoontumisia.

Harjoitusten järjestäminen päiväkeskuksen aukioloaikana ja yhteislaulumainen lähestymistapa osoittautui toimivaksi konseptiksi. Pian harjoituksista löytyi sitoutunut ydinporukka, joka aloitti ja päätti harjoitukset suosikiksi nousseella Juha Tapion kappaleella Pettävällä jäällä. Muita suosikkeja olivat Topi Sorsakosken Ajomies, Irwinin Rentunruusu ja kyyneleet silmiin useilla nostava Maan korvessa kulkevi.

Kuoro kokoontui syksyn aikan Ruusulankadun Kellarikirkolla ja Illusiassa yhteensä 25 kertaa. Kuoro esiintyi asunnottomien yössä pienellä kokoonpanolla suunnitelman mukaan, vaikka jännitys vei osasta laulajista voiton. Viimeisen kerran yhteislaulun merkeissä kokoonnuttiin ennen joulua.

“Ihanat vakkarikuorolaiset toivoivat lähes kyynelsilmin, että kuoro jatkuisi. Näillä terveisillä sitten maanantaina lopeteltiin lauluhetkeä,” kuoronjohtaja kuvailee viimeisen kokoontumisen tunnelmia.

Katujen tuntoja paperilla

Apurahalla työstettiin myös 2018 vuodesta asti ilmestynyttä Kujalla-lehteä, jonka numerot ovat luettavissa niin paperi- kuin digiversiona.

Kujalla-lehti sisältää asukkaiden ja asiakkaiden mielipidekirjoituksia, runoja, kuvituksia ja asukkaiden ideoiden ja ehdotusten pohjalta tehtyjä juttuja. Lehden tavoitteena on saada asunnottomuutta kokeneiden ihmisten ääni kuuluviin aidosti, joten työntekijät eivät sensuroi tai editoi lehteä varten kerättyjä materiaaleja.

Juttuja kerätään sähköpostitse, päiväkeskuksiin sijoitetuilla postilaatikoilla sekä työpajoissa. Aluksi lehden työpajat pyörivät työntekijöiden voimalla, mutta vastuu on hiljalleen siirtynyt vapaaehtoisille. Siirtyminen vapaaehtoisten vetämiin työpajoihin on ollut osallistujien mielestä positiivinen muutos. Osallistujien mielestä vapaaehtoisten kanssa on helppo keskustella, sillä he ovat paikalla juurikin vapaaehtoisesti.

Ammattilaisten järjestämät työpajoja päästiin järjestämään vain kerran aikataulullisista syistä. Yhteistyökumppaniksi valikoitui Sarjakuvakeskus. Sarjakuvatyöpaja oli tarkoitus järjestää asumisyksikön kesäpihan avajaisissa, mutta koronarajoitusten myöstä se siirtyikin pidettäväksi etänä. Tämä kuitenkin antoi kaikkien toimipisteiden asiakkaillemme mahdollisuuden osallistua työpajaan. Osallistujia ilmoittautui niin Turun asumisyksiköstä kuin asunnottomien naisten päiväkeskuksesta. Valitettavasti tämä digiloikka ei sujunut ongelmitta, vaan lopullinen osallistujamäärä jäi varsin pieneksi teknisistä ongelmista johtuen.

Koronan helpottaessa palaamme siis perinteiseen kasvotusten tapahtuvaan työpajatoimintaan ja uusien Kujalla-lehtien kimppuun.

Mitä vuoden kulttuuri-pläjäyksestä jäi käteen?

SKR:n tukemilla projekteilla on ollut useita positiivisia vaikutuksia kohderyhmämme sosiaaliseen toimintakykyyn. Sosiaaliseen toimintakykyyn kuuluvat hyvinvointi, osallisuus, arjen- ja elämänhallinta sekä sosiaalisia suhteet.

Jutussa esitellyt toiminnot ovat lähteneet asukkaiden esittämistä toiveista ja ne ovat tarjonneet alustan vaikuttaa, kuten muraali ja Kujalla-lehti. Kuoro ja erilaiset työpajat lisäsivät puolestaan osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, sekä positiivisia sosiaalisia vuorovaikutustilanteita ohjaajien, taiteen ammattilaisten, muiden asukkaiden ja päiväkeskuskävijöiden kanssa.

Kiitos Suomen kulttuurirahasto, Helsinki Urban Art, kuoronjohtaja, Sarjakuvakeskus ja Sininauhasäätiön vapaaehtoiset, että olitte mahdollistamassa kaikkea tätä!