Lahjoita
Olen etsimässä uutta vuokra-asuntoa pääkaupunkiseudulta. Koska minulla on säännölliset tulot ja luottotiedoissani ei ole merkintöjä, asunnon saanti on verrattain helppoa. Silti se on nykyään melko työlästä: jokaista asuntoa kohti on täytettävä hakemus.
Hakemuksen avulla karsitaan ne, jotka pääsevät asuntoa katsomaan, ja heistä vuokranantaja valitsee asukkaan jollain omalla perusteellaan. Välttämättä asuntoa ei edes pääse katsomaan kuin yksi valittu, ja yleensä karsintavaiheessa tippumisesta kukaan ei ilmoita mitään. Tämä sama siis toistuu jokaisen asunnon kohdalla, ja on haettava kymmeniä asuntoja, että jokin tärppäisi.
Minulla on vaatimuksia asunnolle: sen sijainnilla on merkitystä, sen yleisellä siisteydellä on merkitystä, jopa kylpyhuoneen koolla on merkitystä, koska pesukoneen pitää mahtua sinne. Keittiöön pitää saada astianpesukone liitettyä ja parvekkeella on oltava parvekelasit.
Riittää, että on pelkästään vuosia sitten saanut luottotietomerkinnän itselleen, ja asunnon saanti vaikeutuu heti eksponentiaalisesti.
Näille kaikille vaatimukselleni on perusteet, mutta silti tunnen itseni melkein elitistiseksi pohtiessani asiaa. Olen hyvin onnekas, kun minulla on mahdollisuuksia esittää vaatimuksia kodilleni. Voin valita minne muutan ja millaisia asioita asunnossa on helpottamassa omaa arkeani.
Joku toinen ei voi.
Riittää, että on pelkästään vuosia sitten saanut luottotietomerkinnän itselleen, ja asunnon saanti vaikeutuu heti eksponentiaalisesti. Ei ole väliä, vaikka merkintä ei olisi tullut vuokravelasta tai että vuokranmaksukyky on kunnossa. Puhumattakaan heistä, joilla ei luottotietojen lisäksi ole säännöllisiä palkkatuloja. Jos olet työtön ja luottotiedoton, et voi vaatia etkä valita enää käytännössä mitään.
Ei voi valita, vaan joutuu ottamaan asunnon sieltä mistä sitä joku laupias samarialainen tarjoaa. Ei ole mahdollisuutta valita onko pesukoneelle paikkaa kylpyhuoneessa vai peittääkö lattiaa laminaatit vai muovimatto. Kaupunginosaan tyydytään, rikkinäisiin vaatekaapin vetokahvoihin tyydytään, rumiin seiniin tyydytään.
Kuinka paljon se, ettei voi itse paljonkaan vaikuttaa asuinympäristöönsä, vaikuttaa ihmisen mielialaan? Omanarvontuntoon? Pärjäämisen ja hallinnan kokemuksiin? Katkeroittaako se, leimaako se, nostattaako se vastarintamielialaa?
En osaa tarkasti vastata, sillä en ole asiantuntija. Voin vain mutuilla. Ja mutuni on, että vaikuttaa vahvasti. Kehen meistä oma koti, sen sisustus, sen ympäristö, sen ympärillä oleva kaupunginosa ja omien valintojen tekeminen tai tekemättömyys ei vaikuttaisi?
Aiheesta puhumme lisää torstain 22.10. YouTube striimissä Sinipiuha-kanavalla klo 18.00.