“Koti ei ole koti, jos siellä ei ole mattoa!”

Sininauhasäätiön kiintiöpakolaisille suunnattujen asumistaitokurssien makeinta antia ovat yhteiset keskustelut. Asumisen ja kodin kysymykset ovat kulttuurisidonnaisia, joten oppiminen on aina vastavuoroista.
JAA

Keittiössä on kuhinaa, tee tuoksuu ja astiat kilisevät. Kohta istutaan alas koko lattian täyttävälle muhkealle matolle. Sen kirjailut ja koristeet kulkevat kulmasta kulmaan ryöpsähtelevinä köynnöksinä ja kauniina kiemuraisina muotoina. Olemme Sininauhasäätiön maahanmuuttajatyön hankkeen järjestämällä asumistaitokurssilla, joka pidetään Suomesta vastikään asunnon saaneille kiintiöpakolaisille.

Oma koti, oma rauha

Ennen Suomeen tuloa monet osallistujista ovat asuneet pitkiäkin aikoja erilaisilla pakolaisleireillä. Omaisuus mahtuu ehkäpä muutamaan kassiin eikä osalla tulijoista ole ollut pysyvää kotia useaan vuoteen. Muutto uuteen kulttuuriin ja omaan asuntoon on siis iso muutos ja vaatii paljon uuden oppimista, etenkin kun monella on takanaan vaikeita muistoja ja suru menetetystä kotimaasta.

Kursseilla nautitaan yhteinen lounas, tietenkin yhdessä.

Asumistaitokursseilla tarjotaan tietoa ja keskustellaan suomalaisista asumiskäytänteistä. Ja puhuttavaa riittää – miten meillä Suomessa vaikkapa lajitellaan jätteet? Tai mitä tietoja vuokrasopimukseen pitää kirjata? Entä mitkä ovat vuokralaisen oikeudet ja millaiset ovat velvollisuudet? Miten palovaroitin toimii? Millainen on hyvä naapuri?
Käsitys kodista on monella tapaa kulttuurisidonnainen, mutta hyvin usein esiin nousee myös niitä asumiseen ja kotiin liittyviä universaaleja piirteitä: moni kurssilaisista on iloinnut omasta kodista ja rauhasta sekä siitä, että on paikka jossa voi olla turvassa.

Matto tekee kodin

Asumistaitokurssin ohjaajat kertovat, miten kiinnostavaa on ollut huomata kuinka merkittävässä roolissa naapurit ja naapurisuhteet ovat ollut monille omissa kotimaissaan. Hyvän naapurin mitta on toisesta huolehtiminen ja naapuri on kuin perheenjäsen. Kontrasti suomalaiseen käsitykseen hyvästä naapurista on paikoin siis suuri.

“Moni Suomeen saapunut pakolainen on saattanut tuoda jotakin heille tärkeitä asumiseen liittyviä esineitä aiemmasta kodistaan mukanaan Suomeen. Erityisen viehättävää on ollut nähdä afgaanien kotien kauniit persialaiset käsin kudotut matot, jotka ovat näyttäneet merkitsevän hyvin paljon asukkaille.  Matot ulottuvat seinästä seinään ja peittävät koko olohuoneen lattian. ”

Mattojen merkitys on avautunut mm. asumistaitokursseilla yleisen keskustelun lomassa esimerkiksi farsinkielisten sanontojen kautta: ojennan jalkani vain niin pitkälle mihin mattoni ulottuu tai koti ei ole koti, jos siellä ei ole mattoa.

“Matolla otetaan vastaan vieraita ja tarjotaan heille chaita, teetä. Mattojen päällä istutaan ja käydään keskusteluita. Lounastauon aikana mattojen päälle levitetään pöytäliina, johon katetaan yhteinen ateria. Matto tekee siis monelle kodista kodin.”

Martat ovat usein mukana kouluttamassa suomalaisiin asumistapoihin.

Asumistaitokursseja pidetään eri puolilla Uuttamaata yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa. Yleensä mukana on paitsi kunnan pakolaisohjaaja, myös paikallisia järjestöjä, kuten vaikkapa Martat. Asumistaitokurssit ovat kestoltaan noin neljä päivän mittaisia ja niitä pidetään osin asukkaiden omissa kodeissa.

Hanketta toteuttavat Sininauhasäätiö ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA. Asumistaidot kiintiöpakolaisten kotoutumisessa -hanke on vuosina 2017-2019 toteutettava Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston rahoittama hanke.

Lue lisää Sininauhasäätiön maahanmuuttajatyöstä.