Lahjoita
Tämän vuoden Asunnottomien yön teema – syrjäytynyt vai syrjäytetty toi mieleeni heinäkuun 2019. Olin puolen vuoden ajan suunnitellut paneelia Suomi Areenaan VAK ry:n ja KRIS Satakunta ry:n kanssa, jonka otsikko muokkaantui yksimielisesti – syrjäyttääkö yhteiskunta rakenteillaan? Tämän monipuolisten näkökulmien siivittämä keskustelu keräsi eniten yleisöä Suomi Areena-viikon kaupungintalon pihalla järjestetyistä tapahtumista. Paneeli oli hieno kokemus, jossa pystyimme jakamaan tämän saman huolen vierailevien panelistien kanssa.
Paneelissa pohdittiin päihderiippuvuuden ylisukupolvisesti periytyviä vaikutuksia ja keinoja tämän ennaltaehkäisyyn, keskustelimme hoitoon pääsyn vaikeuksista ja korkeista kynnyksistä. Pohdimme, kuinka asunnottoman tai aktiivisesti päihteitä käyttävän on miltei mahdotonta sitoutua sovittuihin aikoihin. Muutoksen mahdollisuus oli vahvasti keskustelussa
Selvityksestä nousseet tulokset puhuvat sen puolesta, että tarvitsemme helposti saavutettuja palveluita, joihin on matala kynnys hakeutua ja josta saa apua.
Vaikka muutoksen pitää lähteä ensisijaisesti ihmisestä itsestään, muutoksen kipinä tarvitsee tuekseen rakenteita, toimivia ja helposti saavutettavia palveluita ja nopeaa reagointia. Nämä samat aiheet ovat vahvasti mielessäni miettiessäni palvelujärjestelmän mahdollisuuksia palvella ja kohdata ihmisiä, heitä, jotka palveluita tarvitsevat kipeimmissä elämäntilanteissa.
Toteutimme keväällä yhteistyössä Nordic Healthcare Groupin (NHG) kanssa asunnottomuustyön vaikuttavuutta kartoittavan projektin, jonka tuotoksena saimme selvityksen toimintamme vaikuttuvuudesta sekä vaikuttavuutta arvioivan mallin. Projektissa tehdyissä selvityksissä nousi vahvasti esille asunnottomien sekä asunnottomuutta kokeneiden henkilöiden raskaiden palveluiden käytön runsaus.
Sote-uudistuksen pääpainopistealueita on toiminnan painotuksen siirtäminen raskaista palveluista ehkäisevään ja ennakoivaan työhön sekä kustannusten nousun hillitseminen. Selvityksestä nousseet tulokset puhuvat sen puolesta, että tarvitsemme helposti saavutettuja palveluita, joihin on matala kynnys hakeutua ja josta saa apua. Palveluita, joissa kohdataan, ja palveluita, joihin kiinnitytään. Raskaat palvelut eivät kanna pitkälle, koska niiden ympärille rakentuu helposti pyöröovimainen avunhakemisen rakenne.
Mihin me tarvitsemme järjestölähtöistä työotetta?
Me tiedämme, että palvelujärjestelmän aukot syrjäyttävät. Tämän vuoksi tarvitsemme vierellä kulkemista ja kannattelevaa työotetta. Pitkäjänteinen vierellä kulkeminen huolehtii, että aukkoihin ei pudota. Kuljetaan rinnalla muuttuvissa elämänvaiheissa sekä mahdollisia kriisejä laukaisevissa siirtymävaiheissa. Kuljetaan rinnalla myös onnistumisissa.
Rinnallakulkija on valmiina, sitä ei tarvitse alkaa kriisin ja vastoinkäymisen aikana etsiä. Järjestöissä rinnallakulkeminen on vahva työote, joka on löytänyt paikkansa palvelujärjestelmässämme.
Vaikuttavuutta kartoittava selvitys todensi, että vaikuttavaa on pitkäjänteinen vierellä kulkeminen.
Palveluissa oleva työntekijä näkee tilanteen uhkaavana eikä näe uhkaavan kuoren alla pelokasta nuorta.
Näemmekö kuoren taakse?
Näin palvelumuotoilijana seuraan aktiivisesti ja kiinnostuneena sitä, miten monessa paikassa asiakaskokemusta ja palveluiden saavutettavuutta yritetään parantaa ja löytää keinoja näiden parantamiseen. Mietin usein, että pääsevätkö haavoittuvassa asemassa olevat, kuten asunnottomat, päihteitä aktiivisesti käyttävät tai palveluista pudonneet mukaan tähän kokemuksen parantamiseen palveluiden loppukäyttäjänä? Vahvistetaanko tämän asiakasryhmän asiakasymmärrystä ja miten se tehdään? Toistuvasti epäonnistuneet palvelukokemukset saavat palveluita tarvitsevan välttelemään palveluihin hakeutumista.
Mietitäänpä esimerkiksi nuorta laitostaustan omaavaa nuorta, joka on pettynyt palveluihin useita kertoja elämässään. Itsenäistyttyään ja asumisen ongelmien syntyessä hän on omillaan ja hakeutuu pelokkaana palveluihin. Pelkoa hän ei osaa sanoittaa eikä näyttää, vaan se tulee uhmakkuutena ja keinottomuutena hoitaa asiaansa. Palveluissa oleva työntekijä näkee tilanteen uhkaavana eikä näe uhkaavan kuoren alla pelokasta nuorta. Hän kohtaa nuoren uhkaavana. Pahimmassa tapauksessa nuori ei saa asiaansa hoidettua ja menettää asunnon.
Mikä kokemus tälle nuorelle jää palveluista?
Miten saisimme palvelut lähelle ihmistä? Miten saisimme palvelut kohtaamaan ihmisen? Vaikuttavatko rakenteet kohtaamiseen? Tukevatko rakenteet kohtaamista?
Sote-uudistuksen yksi pääpainopistealue on peruspalvelujen kehittäminen tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa. Ohjelmassa asiakaslähtöisyyttä tuetaan näyttöön perustuvilla menetelmillä. Toivoisin, että jokainen, joka asiaan pystyy vaikuttamaan, pysähtyisi tätä miettimään ja pitäisi nämä kysymykset mielessään ja lisäisi ne työkalupakkiinsa.
Mietin vieläkin vahvemmin, että syrjäyttääkö yhteiskunta rakenteillaan? Kohtaavatko palvelut asiakkaan? Ovatko palvelupolut kokonaisuuksia ja ehjiä?
Mietinnän ja pohdinnan ohella yritän keksiä näihin ratkaisuja. Omalta osaltani voin sanoa, että tiedän mitä näiden asioiden eteen teen. Tiedätkö sinä mitä sinä voisit tehdä?
Kohtaavaa ja asiakasta ymmärtävää syksyä!