Käyttäjäyhdistys ja aineen tunnistus

Tapaan huumeiden käyttäjien ylläpitämän yhdistyksen johtohenkilön Fixerumilla. Ryhdymme keskustelemaan erilaisista huumeiden käyttötavoista. Tanskalaista ihmetyttää kovasti Suomessa suosituimpana huumeena käytetty Subutex/Subuxone, se miksi sitä käytetään ja vielä suonensisäisesti.

Käyttäjäyhdistyksen tilat sijaitsevat Norrebrossa. Rakennus on uudehko ja ulkoapäin tilat vaikuttavat siisteiltä. Sisälle päästyäni kohtaan aikamoisen yllätyksen, sillä sisällä on ehkä 25–30 ihmistä. Heistä osa tekee ruokaa, osa tekee radioon podcastia tai soittelee studiolla kitaraa. Eräs esittelee miten he valmistavat ja pakkaavat täällä kokaiinin polttoon tarvittavia piippuja ja oheistuotteita, joissa on kaikki tarpeellinen annoksen käyttämiseen. Vertaistyötä parhaimmillaan.

Näitä pusseja yhdistyksen ihmiset jakavat kaduilla ja vievät Fixerumiin ja muualle käyttötiloihin. Pussi sisältää myös ruokasoodaa, jota käytetään, kun kokaiinista tehdään kiveä. Pusseja valmistavat kertovat, että tällä pyritään poistamaan ammoniakin käyttö, joka on äärimmäisen vaarallista iholla tai nieltynä.

Käyttäjäyhdistykseltä löytyy siis kaikki palvelut, mitä kadulla asuva ihminen tarvitsee.

Kööpenhaminan käyttäjäyhdistys on perustettu noin 25 vuotta sitten ja nykyään sen rahoitus haetaan 3–4 vuoden välein samaan tapaan kuin meillä Suomessa haetaan Stealta varoja hankkeisiin. Jäsenet kertovat, että heitä pyydetään monenlaisiin koulutustilaisuuksiin, esimerkiksi opettamaan valmistuvia lääkäreitä. Täällä on hyvin kodinoloinen meininki ja selkeästi tämä on monelle se oma yhteisö. Minulle kerrotaan, että monella heistä ei ole perhettä tai heillä ei ole siihen kontaktia.

Tiloissa on oma pieni käyttöhuone yhdelle ihmiselle kerrallaan. Tämä on sinänsä laitonta, mutta pitkän linjan käyttäjä ja yhdistyksen perustaja jäsen Jörgen kertoo, että kun poliisi käy kutsuttuna vieraana, myös heille esitellään tämä käyttötila.

Minulle esitellään studio, missä tehdään podcasteja tai tv-haastatteluja. Samoissa tiloissa sijaitsee myös bändihuone, missä voidaan tehdä musiikkivideo tai vaikka albumi. Tiloissa on iso ruokailutila, jossa on hyvin varusteltu keittiö, jossa tänäänkin valmistetaan jäsenille ja vieraille kanafileistä maittavaa ruokaa.

Tiloissa on ompelimo missä korjaillaan vaatteita. Myös pyörähuollolle on omat tilat, missä on kattava työkaluvarustelu ja varaosapalvelu. Minulle esitellään ns. museohuone, minne on koottu käyttämiseen liittyvää välineistöä aina vuosisadan alusta lähtien. Täällä on mahdollisuus suihkuun ja vaatteiden pesuun. Käyttäjäyhdistykseltä löytyy siis kaikki palvelut, mitä kadulla asuva ihminen tarvitsee.

On todella tärkeää, että Helsingin Sanomia kiinnostaa aihe, ja että tästä voidaan kertoa laajemmin Suomessa.

Kysyn, että saako käyttäjäyhdistyksen tiloihin tulla kuka vaan käyttäjä. Minulle vastataan, että kyllä, mutta me hieman tarkkailemme ketkä tulevat päihtyneenä. Käyttäjäyhdistykselle saa tulla päihtyneenä, mutta kovissa vauhdeissa tänne ei ketään mielellään haluta.

Moni jäsenistä käy korvaushoidossa ja tiloissa on hyvin rauhallinen ja idyllinen meininki. Seinillä on kuvakollaasi ihmisistä. Kun kysyn ketä nämä ovat, minulle kerrotaan, että yhdistys palkitsee kerran vuodessa henkilön, joka toiminnallaan herättää arvostusta. Kuvissa vilahtelee jokunen lääkäri, sosiaalityöntekijä ja Fixerumin perustaja.

Täällä useampikin kysyy minulta, mitä minä käytän. Kerron kyllä, että käyttäminen on minulle taaksejäänyttä elämää, mutta nyt työskentelen käyttäjien parissa. Saan usein kysymyksen miksi edelleen pyörin tai työskentelen täällä. Vastaukseni käyttäjille on yleensä se, että tulen teidän kanssanne paremmin toimeen kuin ei-käyttävien ihmisten kanssa. Tämä aiheuttaa hilpeyttä, ja saan kommentteja kuten, että joo me ymmärrämme, mitä tarkoitat. Tämä on ollut mahtava kokemus.

Eilen Kööpenhaminaan saapui Helsingin Sanomien Pohjoismaiden kirjeenvaihtaja Jussi Sippola ja valokuvaaja Magnus. Olemme kierrelleet Helsingin Sanomien kanssa eri paikoissa, kuten Fixerum H17:ssa. Toimittaja ja kuvaaja ovat saaneet Antidote naloksoni -koulutuksen ja jutelleet käyttäjien kanssa palveluista. Michael Olsen on kertonut heille paljon ajasta ennen käyttöhuoneiden avaamista ja muista palveluista sekä siitä, miten asiat täällä ovat muuttuneet sen jälkeen, kun käyttöhuoneet tulivat osaksi palveluita. On todella tärkeää, että Helsingin Sanomia kiinnostaa aihe, ja että tästä voidaan kertoa laajemmin Suomessa. Tänään kävimme H17-käyttöhuoneella, jossa meille esiteltiin aineen tunnistusvälineistöä ja kerrottiin, miten sitä käytetään.

Suomessa varsinkin nuoret ostavat ennätyksellisen paljon huumeita netistä, jolloin he eivät tiedä mistä tai keneltä aineet ovat peräisin.

Peilataan aihetta Suomeen. Käyttöhuoneista tehtiin selvitys muutama vuosi sitten osana Helsingin kaupungin suunnittelemaa käyttöhuoneiden pilotointia varten. Suomessa ongelmaksi on muodostunut laki. Ensinnäkin huumeiden hallussapito on kielletty. Jos työntekijä ottaa haltuunsa pienenkin määrän laittomia päihteitä, hän syyllistyy huumeiden hallussapitorikokseen. Tämä tekee aineen tunnistuksen mahdottomaksi.

Tällä hetkellä Suomessa keskusteluissa on nostettu esille muun muassa se, että tuleeko mahdollisesta aineentunnistuspaikasta dealereille paikka, missä he voivat testata aineidensa pitoisuuden ja saada näin kaupungilta leiman huumeisiinsa, että tämä on sen ja sen prosenttista ainetta.

Tanskassa aineen saa testata käyttäjät, dealerit ja kaikki siltä väliltä. Kuka näistä olet, sitä ei kysytä. Aineen pitoisuuksista ei saa mukaan mitään todistusta, vaan suullisesti kerrotaan millaisesta aineesta on kyse. Tällä estetään mahdollisesti liian vahvan aineen käyttö, joka voisi johtaa yliannostuksiin. Aineentunnistuksessa saatetaan huomata, että aine on heikkolaatuista tai että siinä on jotain tosi vaarallisia aineosia. Silloin aine voidaan jättää käyttämättä ja tieto huonosta aineesta ja sen myyjästä leviää kadulle. Tämän jälkeen myyjä ja ostaja käsittelevät kaupan keskenään.

Tällä aineen tunnistamisella saadaan myös faktaa siitä, mitä aineita kadulla on, kuinka vahvoja ne ovat, ja onko kadulle tullut jotain uutta ja tuntematonta. Paikassa käytetään vuorokaudessa noin 500–700 annosta. Välillä niistä testataan kaksi, välillä kymmenen. Yleensä, jos aine on ostettu tuntemattomalta, se testataan. Esimerkiksi Suomessa, jossa käytetään paljon esimerkiksi Romaniasta tulleita bentsodiatsepiineja ja muuntohuumeita, tämä palvelu olisi äärimmäisen tärkeä. Suomessa, missä varsinkin nuoret ostavat ennätyksellisen paljon huumeita netistä (Dark Webistä), jolloin he eivät tiedä mistä tai keneltä aineet ovat peräisin, olisi tärkeää voida testata aineet. Netissä myydään kaikenlaista pikatesteriä, mutta näiden toimivuudesta tai varmuudesta ei ole mitään tietoa.

Ennen kaikkea, meidän pitäisi tehdä tätä yhdessä ja lopettaa toistemme arvostelu.

Aineen tunnistus olisi myös äärettömän tärkeä palanen meidän järjestelmäämme. Mietitäänpä pelastuslaitosta, missä lääkärit ja sairaanhoitajat ovat usein ilmaisseet ongelmaksi sen, etteivät he tiedä mitä kadulla liikkuu tai mitä autettavat ihmiset ovat käyttäneet. Ongelmaksi he kertovat muun muassa sen, että on todella vaikea lääkitä ihmistä, joka on tajuton, eikä pysty kertomaan aineesta, tai jos paikalla on kavereita ja he sanovat, että jotain pillereitä tai muuntohuumeita ostettiin kadulta. Saisimme kohdattua myös näitä nuoria netistä ostelijoita ja mahdollisesti juteltua heidän kanssaan ehkäisevän työn otteella.

Toimijoita aina kiinnostaa, mitä tämä ihmeitä tekevä vempele maksaa. H17:n esimies Rasmus muistelee, että noin 45 000 €, mikä kuulostaa huikealta summalta, mutta katsotaanpa boksin ulkopuolelle. Mitä ihmishenki maksaa? Mitä maksaa nuori nettiostaja tai vanhempi kadulla taaplaaja, jos ja kun tämä laite pelastaa hänen henkensä? Mielestäni yksikin ihmishenki on sen arvoinen. Kuten vanha sananparsi kertoo, kuollut ei kuntoudu.

Aineentunnistus, käyttöhuoneet, korvaushoito, naloksoni-ohjelmat – jokainen näistä on vain pieni osa kokonaisuutta, mutta nämä olisi hyvä saada meillekin Suomeen osaksi järjestelmää. Usein kuulee, että ei ole tarpeeksi päihteettömiä, kuntouttavia, pitkäaikaisia hoitoja tai että korvaushoito on vaan lääkefirmojen ja isojen toimijoiden ylläpitämää bisnestä, missä asiakas pidetään riippuvaisena ja rahat kannetaan pankkiin.

Me tarvitsemme erilaisia hoitomuotoja. Me tarvitsemme erilaisia palveluita. Ennen kaikkea, meidän pitäisi tehdä tätä yhdessä ja lopettaa toistemme arvostelu. Tällä tarkoitan kaikkia meitä, jotka toimimme niin matalan kynnyksen palveluissa kuin korkeamman profiilin päihteettömissä palveluissa, ja kaikkia niiden välissä.