Lahjoita
Olen ollut kuluneen vuoden aikana huolissani uutisista, joissa yhtäältä kerrotaan ihmisten lisääntyneestä pahoinvoinnista, toisaalta etsivän ja rinnalle asettuvan työn vähentämisestä. Jopa ammattilaisilla on yhä vähemmän aikaa kuunnella ihmisiä.
Kuinka moni tavallinen ihminen tietää, että ammatillinen sielunhoidollinen tuki on kenen tahansa saatavilla? Sielunhoito on erityisesti kirkkojen auttamismuoto, jossa yhdistyvät teoreettinen pastoraalipsykologinen tieto, kirkon traditio ja ihmisten elämäntodellisuudet. Sielunhoitajan ammatillisuutta on tarjota apua vakaumuksesta riippumatta.
Sielunhoito sopii Sininauhaan, jossa ihmistä autetaan ja tuetaan kokonaisvaltaisesti lähtökohdista ja ominaisuuksista riippumatta. Se ei ole henkistä hyväntekeväisyyttä, jota tehtäisiin erityisesti näin joulun alla, vaan jatkuvaa ihmisten kanssa kulkemista, lyhyemmän tai pidemmän aikaa.
Pelkkä oleminen on suorastaan syntiä, vaikka juuri siinä ihmiselle voi tihkua tärkeää tietämystä itsestään.
Maailman murroksissa yleinen elämänrytmi on kaikkialla kiihkeä. Koko ajan tehdään jotain tai seurataan jotain. Pelkkä oleminen on suorastaan syntiä, vaikka juuri siinä ihmiselle voi tihkua tärkeää tietämystä itsestään.
Monet ihmiselämän tärkeät asiat eivät ole pikakaistalla hoidettavia, vaan hitaita, työläitä, hiljaisia matkoja sellaiseen, joka usein tulee varovaisesti ihmiselle tutuksi omassa elämässään. Tarvitaan paljon tilaa saatella ihmistä itselleen uuteen ja kenties vielä tuntemattomaan, tehden se kuitenkin rauhassa ja turvallisesti.
Ihmiselle annettavaan henkiseen kriisi- tai hätäapuun liittyy monesti tiukka aikaikkuna. Ihmisen elämä on kuitenkin polveilevaa ja henkinen vointi vaihtelee, eikä avun tarve aina sovi virallinen auttamisjärjestelmän aikaikkunaan. Tällöin apu ei pääse alkuun, tai se päättyy liian varhain. Pahimmillaan apua ei edes tarjota.
Sielunhoidossa tiukkaa aikaikkunaa ei ole, eikä henkisen ja hengellisen tuen saamiselle ole oireistoa, jonka perusteella tuki annettaisiin tai evättäisiin. Mikä ihmisen mieltä ja sydäntä vaivaakin, sielunhoidossa ovi on aina auki. Näitä vaivoja voivat olla oman elämän tapahtumat ja menetykset, suhteet toisiin ihmisiin, yleinen jaksaminen tai uskonnolliset mietteet. Tai kuinka selviän taas tämänkin joulun.
Joku saattaa lisätä omaa multitaskaamistaan joulun lähestyessä.
Sielunhoitaja luo ymmärrystä sille, mikä pyrkii tulla nähdyksi ja kuulluksi. Tärkeimpiä sielunhoidon välineitä ovat ajan antaminen ja kuuleva keskustelu. Auttava vuorovaikutus on sen vakavasti ottamista, mikä on ihmiselle totta. Se merkitsee aktiivista liittymistä kuultuun ihmisen tilannetta kunnioittaen. Sielunhoitaja ei määrää toisen ihmisen sisäisen maailman kulkua, vaan kokemuksia katsotaan yhdessä.
Joku saattaa lisätä omaa multitaskaamistaan joulun lähestyessä. Sielunhoidossa kuitenkin kiinnitetään huomiota moniajanon vaaroihin ympäri vuoden. Sen viesti on: Pysähdy, niin kuulet paremmin. Kun melu lakkaa, se voi ahdistaa, mutta yllättävällä tavalla myös rauhoittaa.
Kristillisen joulun kertomus on Jumalan tulo ihmiseksi. Se, kuinka Jumala tällä yleisellä ja erityisellä ilmoituksellaan haluaa hoitaa ihmisten kipuja, voi tuntua henkilökohtaisesti kaukaiselta ja vaikealta ajatukselta.
Armo tuo minulle lohtua, sillä se on lähestulkoon ainoa asia, jota ei tarvitse järkeillä.
Tämä on kuitenkin lohdullista. Ei kukaan ymmärrä Jumalan salaisuuksia. Niiden varaan voi vain jäädä.
”Armo tuo minulle lohtua, sillä se on lähestulkoon ainoa asia, jota ei tarvitse järkeillä”, eräs totesi.
Minullekin joulu on viesti aidosti kohtaavasta Jumalasta, joka kehottaa kaikenlaisia yhteisöjä olemaan kohtaavia, näkemään kohtaamisen mahdollisuudet ja raivaamaan sen esteet. Kohtaamisen kautta syntyy sielun ja ruumiin hyvinvointia, jäsen kerrallaan, joulu kerrallaan.
Rauhallista ja siunattua joulunaikaa toivottaen,