Lahjoita
Reppuselkä, mustavalkoinen valokuva.

Jos minulla ei olisi ollut kotia

”Mitä jos minulla ei olisi ollut kodin tuomaa perusturvaa lapsuudessani?” pohtii vapaaehtoistoiminnan ja varainhankinnan päällikkö Soile Bar-Yosef. Katu ei ole koti -kampanjassa kerätään varoja asunnottomille nuorille 11.–13.9.2022.
JAA

Kun olin lapsi, koti oli turvasatamani. Mutta koti ei ollut vain seinät ja katto, vaan kaikki se, mitä se piti sisällään. Kodin lämmin ja turvallinen tunnelma, äiti, isä ja siskot. Se oli minun kotini, ei vain paikka missä olla, vaan paikka, jossa kuuluin johonkin yhteisöön, joka oli aina tukenani ja paikka, jossa tunsin olevani turvassa.

Joskus kun olin yksin kotona, turvallisuuden tunne horjui ja pelot hiipivät mieleen. Miten ihana tunne valtasi mielen, kun kuulin vanhempieni kurvaavan takaisin kotipihaan.

Kotona oli hyvä harjoitella tulevaa itsenäistä elämää varten, pikkuhiljaa ottaa vastuuta ja harjoitella kodin töitä. Vielä kun muutin pois kotoa, minun oli hyvä ottaa ensi askeleita, sillä tiesin, että vanhemmat olisivat turvana, jos hätä tulisi.

Mitä jos minulla ei olisi ollut tuota kodin tuomaa perusturvaa lapsuudessani? Mitä jos kukaan ei olisi opettanut minulle, miten täällä maailmassa eletään?

Jokainen meistä haluaa kodin ja olla rakastettu.

Koteja mahtuu tähän maahan monenlaisia. Kotona voi olla syviä päihde- tai mielenterveysongelmia ja sen myötä tunnelma voi olla pelottava tai jopa ahdistava. Joskus ei ole kotia lainkaan tai koti voi olla nuorisokoti.

Ihminen tarvitsee yhteisön, johon kuulua ja jossa tuntee olevansa tärkeä ja merkityksellinen. En tiedä miten olisin selviytynyt ilman kodin tuomaa turvaa, kun jo vanhempien kauppareissu saattoi horjuttaa turvallisuuden tunnettani.

Olisin varmasti ollut peloissani ja rikki ilman turvaa ja yhteisöä. Ihmisellä on kuitenkin tapana joko luovuttaa tai selviytyä keinolla millä hyvänsä. Se voi tarkoittaa sitä, että turruttaa pelkonsa ja kipunsa päihteillä tai kovettaa itselleen kovan kuoren.

On kuitenkin varmaa, ettei yksikään ihminen toivoisi itselleen tällaista. Jokainen meistä haluaa kodin ja olla rakastettu. En tiedä kuka olisin nyt, olisinko selviytynyt vai en? Sen tiedän, että elämäni olisi ollut aivan toisenlainen kuin nyt.

Nuoli on kääntänyt monen nuoren elämän suunnan.

Sininauhasäätiön asiakkaat ovat toistuvasti kertoneet, että he eivät enää olisi elossa, jos Sininauhasäätiötä ei olisi. Tuki- ja kohtaamispiste Nuoleen saapuu nuoria, jotka ovat jo menettäneet toivonsa. Korona-aika ja sen tuoma yksinäisyys on vienyt nuoria entisestään huonompaan kuntoon. Moni jää yksin ja ilman apua. Nuoli on kuitenkin kääntänyt monen nuoren elämän suunnan, ja Nuolesta he ovat saaneet itselleen yhteisön, johon kuulua. Nuoli antaa turvaa ja tukea päästä elämässä eteenpäin.

Mielestäni Nuolen nuorten kommentteihin tiivistyy se, mikä on Nuolen merkitys:

”Täällä musta välitetään. On kuin olisi äidin luona. Täällä multa kysytään, mitä kuuluu ja nää käy yöllä kattoo, että mulla on kaikki hyvin.”

”Ilman Nuolta ei olisi elämää, ottaisin hatkat ja luovuttaisin.”

Olen kiitollinen siitä, että koska minulla oli koti, pystyn nyt auttamaan niitä, joilla ei sitä ole ollut.

Olen kiitollinen, että minulla oli hyvä koti. En tiedä olisinko selvinnyt ilman sitä. Olen myös kiitollinen siitä, että koska minulla oli koti, pystyn nyt auttamaan niitä, joilla ei sitä ole ollut. Olen kiitollinen jokaisesta lahjoittajasta ja vapaaehtoisesta, joka lahjoituksensa kautta on mukana työssämme. Tämä on juuri sitä, miten voimme näyttää: kukaan ei ole merkityksetön.

Nyt on taas aika puhaltaa yhteen hiileen koko Suomi. Ei jätetä ketään yksin. Katu ei ole kenenkään koti.

Vapaaehtoistoiminnan ja varainhankinnan päällikkö
Soile Bar-Yosef