Lahjoita
Päivä Fixerumin (liikkuva huumeidenkäyttötila) ja Antidote Programin (Naloxon-ohjelma käyttäjille) kanssa iski kuin vasaralla naamaan lyötynä.
Riippumatta siitä, että itse käytin aineita vuosikausia tai siitä, että olen yli 15 vuotta tehnyt käyttäjien kanssa face to face -töitä, sai tänään minut useaan otteeseen hyvinkin sekavaan ja mietteliääseen tilaan.
Näistä ihmisistä, jotka ovat joidenkin lapsia, joidenkin veljiä ja siskoja, osa äitejä ja isiä, osa mummoja ja vaareja – näistä ihmisistä on huolehdittava.
Aloitimme aamun Antidote Program -koulutuksella. Todella mukava sairaanhoitaja Victoria Hart koulutti meidät tilanteeseen, jossa käyttäjä on ottanut yliannostuksen opioideja (heroiini, fentanyyli, morfiini tai näiden johdannaisia). Koulutuksessa opimme, miten tunnistamme yliannostuksen, miten pitää toimia, kun Naloxon-nenäsuihke on annettu? Saimme myös mukaan yliannostusensiapupakkauksen, jossa kuvin ohjeistettiin tämä sama. Lisäksi se sisälsi käyttövalmiin Naloxon-nenäsuihkeen. Näitä pakkauksia jaetaan käyttäjille ilmaiseksi, ja heidät samalla kouluttaa muun muassa Victoria ja hänen työparinsa toinen käyttäjä.
Hommat kadulla aloitetaan laittamalla Fixerum-pakettiauto Halmtorvetin alkuun, joka sijaitsee aivan Kööpenhaminan keskustassa. Se, että se sijaitsee nimenomaan keskustassa, johtuu siitä, että käyttäjät voivat sinne tulla junilla ja muilla kulkuneuvoilla ympäri kaupunkia tai maaseutua. Myös huumeet myydään pääasiassa keskustan alueella.
Näen, kuinka vieroitusoireista kärsivä mies annoksen jälkeen muuttuu silmissä hyvin seuralliseksi ja ystävälliseksi ihmiseksi.
Auto ajetaan paikkaan, missä on myös käyttäjille päiväkeskus, joka tarjoaa lahjoitusruokaa sekä kahvia teetä ja vaatetta. Vieressä on myös käyttäjille tarkoitettu terveyskeskus, jonka palveluksessa on kolme sairaanhoitajaa sosiaalityöntekijä ja jalkahoitaja lääkäri on yhtenä päivänä viikossa paikalla. Muuten hänet tavoittaa puhelimella.
Kysyimme mitkä ovat ne pääasialliset tehtävät sairaanhoitajilla ja vastaus oli odotettu: infektiot on se ykkösjuttu. Niitä seuraa haavat, pahoinpitelyn seuraukset, mielenterveydelliset haasteet ja luunmurtumat.
Näimme päivän aikana satoja 18–70-vuotiaita käyttäjiä, miehiä hivenen enemmän kuin naisia. Eri kansalaisuuksia on ainakin kymmenen, samoin etnisiä taustoja. Saimme läheltä seurata miten metadonitabletit ja kokaiini liuotetaan samaan kuppiin ja pistetään suoneen.
Näen, kuinka vieroitusoireista kärsivä mies annoksen jälkeen muuttuu silmissä hyvin seuralliseksi ja ystävälliseksi ihmiseksi. Näen, kuinka noin 18-vuotias nainen tekee kokaiiniannoksen, pistää sen, jonka jälkeen auttaa vanhaa miestä pistämään oman annoksensa. Tämä on sitä yhteisöllisyyttä. Kaikki samassa veneessä. Saan kuulla, että tämä vanhempi mies on joitain tunteja aikaisemmin ottanut yliannostuksen viereisellä H17-käyttöhuoneella. Mielessäni häilyy ajatus: eikö tältä päivältä jo riitä? Tiedän kokemuksesta sen tunteen, kun järki sanoo, että kuolen, jos käytän, mutta on pakko käyttää.
Saan raittiina tehdä tätä työtä ja auttaa näitä ihmisiä, näitä isejä ja äitejä, veljiä ja siskoja, joidenkin lapsia.
Paikalla on myös eräs herra, joka käyttäytyy hyvin levottomasti ja äänekkäästi. Hän saa koko paletin varpailleen, kun hän lopulta saa pistettyä metadoni-/kokaiiniannoksen. Hän ryhtyy kaivamaan kaikkea mitä ihmeellisimmistä paikoista. Saamme kuulla tämän olevan hänelle hyvin tyypillistä ja että myös mielenterveydellisiä ongelmia on paljon. Hetken päästä tämä kaveri luhistuu käyttötilan lattialle ja nyt tarvitaan sairaanhoitajia paikalle. Onneksi kaveri hetken tajuttomuuden jälkeen heräilee.
Osa polttaa heroiinia, osa pilveä. Kaksi kertaa päivän aikana poliisi tulee paikalle. Asema sijaitsee noin sadan metrin päässä. Minulle yllätyksenä tulee, että poliisi alkaa välittömästi selvittämään toisen käyttäjän toiselle tekemää rikosta, eikä vähättele tapahtumaa lainkaan.
Kokopäivän tunne-elämäni ja aistini ovat todella herkillä. Mieleeni väkisinkin palaa se tuska, millaista käyttävän ihmisen elämä oli. Kaikki ne epätoivoiset teot, ne läheiset ihmiset, joita satutin, kaikki se paska, mikä siihen käyttämiseen liittyi ja mitä siitä seurasi. Koen olevani itse jatkoajalla omassa elämässäni, sillä saan raittiina tehdä tätä työtä ja auttaa näitä ihmisiä, näitä isejä ja äitejä, veljiä ja siskoja, joidenkin lapsia.
Huh huh, olipa päivä.
P.s. huomenna jotain laitonta.