Lahjoita

Digitaitojen ja -välineiden puute on haastanut monia omien asioiden hoitamisessa poikkeusolojen aikana

Kun tekniset laitteet toimivat huonosti, suomen kieli ei ole vielä hallussa ja digitaalinen osaaminen heikkoa, nousee kynnys omien asioiden hoitamiseen korkealle. Koronakriisin aikana haasteet toimia digitalisoituvassa yhteiskunnassamme ovat nousseet esiin entistä voimakkaammin.
JAA

On toukokuu ja seisomme vantaalaisen kerrostalon rappukäytävässä kollegani kanssa. Rimpautamme ovikelloa ja pian jo asiakkaamme Ali saapuu avaamaan oven. Hän ottaa meidät ilolla vastaan, näyttää paikan takeille ja pursottaa käsidesiä käsiimme. Onhan nyt korona-aika ja asiakaskohtaamiset ovat muuttaneet muotoaan. Kun kaikilla on puhdistetut kädet ja kasvosuojaimet paikallaan, siirrymme Alin yksiön lattialle istumaan ja keskustelemaan asumisen nykyhetkestä.

Ali tuli KOTA-toimintamme asiakkaaksi keväällä 2020, juuri ennen koronakriisiä. Hän oli asunut jo useamman vuoden Suomessa omassa asunnossa, mutta edellisen asunnon vuokranantaja päätti myydä asuntonsa ja irtisanoi siksi Alin vuokrasopimuksen. Alin tuli siis etsiä uusi asunto ennen vanhan asunnon vuokrasopimuksen päättymistä. Uuden kodin hakemien netistä, näytöissä käyminen, tai vuokranantajille soittaminen itsenäisesti osoittautui Alille erittäin vaikeaksi, sillä suomen kielen puhuminen ja kirjoittaminen ei vielä sujunut. Lisäksi Alilta puuttui sitä digitaalista osaamista ja laitteistoa, jota asioiden selvittäminen koronakriisin aikana vaati. Koulun toimiessa etäopintoina, ei opettajaltakaan voinut pyytää apua.

Onneksi KOTA-toiminnan ja Alin tiet kohtasivat jo helmikuussa ja pystyimme aloittamaan uuden asunnon etsinnän yhdessä. Alin ei tarvinnut jäädä asunnottomaksi, sillä asunto löytyi työntekijän avustuksella yksityisiltä vuokramarkkinoilta. Nyt istumme uuden asunnon lattialla pohtimassa mitä kaikkea tulisikaan hoitaa heti muuton jälkeen ja millä tavoin. Kun erilaiset palvelupisteet ovat kiinni tapahtuu asioiden hoitaminen pääosin digitaalimaailmassa: asumistukihakemus, muuttoilmoitukset, sähkösopimus ja tietenkin kotivakuutus. Kaikki nämä pitäisi hoitaa sähköisesti tai puhelinsoitoilla, kun tätä ennen Ali on tottunut hoitamaan asioita virastoissa kasvotusten työntekijöiden kanssa.

Kun kaikilla on puhdistetut kädet ja kasvosuojaimet paikallaan, siirrymme Alin yksiön lattialle istumaan ja keskustelemaan asumisen nykyhetkestä. Kuva: Minna Kilpinen / Sininauhasäätiö

Ali ottaa käteensä puhelimen, yritämme yhdessä katsoa puhelimen avulla, miten eri sivulle kirjaudutaan ja mistä saadaan oikea sivu auki. Sitten pitäisi kirjautua tunnuslukukortilla. Puhelimien näyttö on rikki, se toimii heikosti, näpäyttämällä ikoneita ja linkkejä sivut eivät avaudu. Kestää pitkään, Ali ei malta odottaa. ”Ei tämä toimi, puhelin on rikki, en pääse sivulle”. Ali huokaisee omalla kielellään ja hänen ystävänsä kääntää Alin puhetta meille. Yritämme kannustaa Alia harjoittelemaan omatoimisesti lomakkeiden ja hakemusten täyttöä puhelimellaan, se on tällä hetkellä hänen ainoa tekninen välineensä asioiden hoitamiseen. Tehtävä on vaikea ja päädymme vaihtamaan työskentelyn tietokoneelle. Hakemus täytetään yhdessä työntekijän välineillä.

Ali on vain yksi esimerkki monien muiden joukossa siitä, kuinka haastavaa omien asioiden hoitaminen netin kautta voi olla. Kun tekniset laitteet toimivat huonosti, suomen kieli ei ole vielä hallussa ja digitaalinen osaaminen heikkoa, nousee kynnys omien asioiden hoitamiseen korkealle. Koronakriisin aikana haasteet toimia digitalisoituvassa yhteiskunnassamme ovat nousseet esiin entistä voimakkaammin. Tuen ja ohjauksen tarve kaikenlaisissa asumisen ja arkisten asioiden hoitamisessa on kasvanut. Monelle asiakkaillemme kuten Alillekin, yhteiskunnan palvelujärjestelmässä navigointi ja omien asioiden hoitaminen itsenäisesti on näyttäytynyt aika ajoin lähes mahdottomana.

Verkossa täytetty lomake on täytetty, painamme ”lähetä” painiketta ja lomake saadaan lähetettyä onnistuneesti, suljen tietokoneen. Ali haluaa vielä keittää kahvia ja tarjota hunajataateleita. Yritämme ystävällisesti kertoa hänelle, että emme voi nauttia kahvia hänen kanssaan, koska nyt syömiset ja juomiset asiakaskäynneillä eivät koronan takia ole mahdollisia. Ali on harmistunut, sillä hän haluaisi kiittää saamastaan avusta jollain tavoin. Sovimme uuden tapaamisen, tällöin teemme asumisen kotikäynnin, jolloin katsotaan yhdessä muun muassa mistä talon yhteystiedot löytyvät, miten huolehtia kodin paloturvallisuudesta, miten toimia ongelmatilanteissa ja kertaamme myös järjestyssäännöt. Pakkaamme tavarat ja lopetamme kotikäynnin.  Siirrymme ovelle tekemään lähtöä. ”Kiitos paljon, en tiedä miten olisin tämän osannut tehdä ilman apua, kiitos vielä”, Ali kiittelee. Sanomme heipat ja suljemme oven.

Projektityöntekijä
Minna Kilpinen