Lahjoita
Turvallisuusalan ongelmat ovat nousseet jälleen otsikoihin Ison Omenan valitettavien tapahtumien jälkeen. Samalla esille ovat tulleet vartijoiden tehtävissä suoritetut suoranaiset rikokset, kuten etninen profilointi ja pahoinpitelyt. On hyvä, että asiasta keskustellaan ja että alan epäkohtiin halutaan muutosta.
Tässä blogissa haluan tarkastella turvallisuusalan ongelmia asunnottomuustyön näkökulmasta. Uutiset vartijoiden mahdollisista ylilyönneistä tai rikoksista eivät varsinaisesti yllättäneet meitä asunnottomuustyön kentällä työskenteleviä. Olen törmännyt työurani aikana lukemattomia kertoja kertomuksiin tilanteista, joissa vartijoiden toiminta ei ole ollut lain mukaista, eikä ainakaan oikeudenmukaista.
Keskustelin aiheesta hiljattain yhdessä Helsingin päiväkeskuksessa ja pyysin paikan kävijöitä kertomaan kohtaamisistaan vartijoiden kanssa. Tarinat, joihin törmäsin, olivat usein negatiivisia, mutta joukossa oli myös positiivisia kohtaamisia. Mitään järisyttäviä yleistyksiä ei näiden tarinoiden pohjalta kannata tehdä, mutta ne antavat kuitenkin näkymän asunnottomuutta kokeneiden maailmaan ja heidän kosketuspintaansa turvallisuusalan kanssa.
Vartijat olivat pitäneet nuorta kasvot kiinni lattiassa, mistä oli seurannut ruhjeita.
Moni kuulemistani tarinoista eteni kaavalla, jossa kertoja oli tehnyt jonkin rikkeen, johon vartijat olivat reagoineet. Näin vartijoiden puuttuminen tilanteeseen oli lähtökohtaisesti asiaan kuuluvaa, mutta tapa, jolla he sen tekivät, oli ongelmallinen.
Yksi nuori aikuinen päihteidenkäyttäjä kertoi tilanteesta, jossa hän oli käyttänyt suonensisäisiä huumausaineita metroaseman julkisessa vessassa. Vartijat olivat tutkineet nuoren, kun tämä oli lähtenyt vessasta. Samassa yhteydessä vartijat olivat vieneet nuoren päihteet ja käyttövälineet. Nuori oli provosoitunut ratsauksesta ja haukkunut vartijat kovaan ääneen, minkä seurauksena nämä olivat pakottaneet nuoren kovakouraisesti lattiaan naama edellä. Omien sanojensa mukaan nuori ei ollut sanallisen haukkumisen lisäksi käyttäytynyt uhkaavasti. Vartijat olivat kuitenkin pitäneet nuorta kasvot kiinni lattiassa, mistä oli seurannut ruhjeita, minkä jälkeen he olivat taluttaneet tämän kauppakeskuksesta ulos. Päihteet ja käyttövälineet olivat jääneet vartijoille. Nuoren henkilötietoja ei ollut kysytty.
Jäin pohtimaan nuoren tarinaa ja vartijoiden toimintaa. Nuoren tarinassa vartijat olivat puuttuneet päihteiden käyttöön metroasemalla, mikä on oletettavaakin, mutta puuttumisen lisäksi he olivat toimineet tilanteessa tuomareina ja rangaistuksen täytäntöön panijoina. Poliisia ei ollut kutsuttu paikalle, vaikka nuori oli otettu kiinni, eikä hänen henkilöllisyyttään ollut selvitetty. Lisäksi vartijan oikeus kiinniottoon ja turvallisuustarkastukseen herättivät kysymyksiä.
Mitä haltuun otetuille päihteille tapahtui, jäi mietityttämään.
Lain mukaan ”vartijalla on kiinniotto-oikeutta käyttäessään oikeus tarkastaa kiinniotettu ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei kiinniotetulla ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Vartijalla on oikeus ottaa pois tarkastuksessa tavatut vaaralliset esineet tai aineet. Pois otetut esineet tai aineet on luovutettava viipymättä poliisille tai, jos kiinniotettua ei luovuteta poliisille, annettava vapauttamisen yhteydessä takaisin kiinniotetulle, jollei siihen ole lain mukaan estettä.” (21.8.2015/1085, 16 §.)
Se, määritelläänkö päihteet ja käyttövälineet lain mukaisiksi vaarallisiksi aineiksi, on tulkinnanvaraista. Erityisesti se, mitä haltuun otetuille päihteille tapahtui, jäi mietityttämään.
Toisen hieman vastaavan tarinan minulle kertoi aikuinen asunnottomuutta aikaisemmin kokenut henkilö. Hän oli asunnottomuusaikanaan näpistänyt yhdessä pääkaupunkiseudun kauppakeskuksen kaupassa oluen ja jäänyt siitä kiinni. Vartijat olivat vieneet hänet kassalta hissiin, missä toinen vartijoista oli pysäyttänyt hissin kerrosten väliin ja lyönyt kiinniotettua suoraan naamaan. Toinen vartijoista oli yllättynyt tilanteesta ja kysynyt kovaan ääneen, mitä toinen vanhempi vartija tekee. Vartijat olivat hetken väitelleet keskenään, minkä päätteeksi he olivat saattaneet kiinniotetun uloskäynnille ja sanoneet, että hänellä ei ole mitään asiaa kauppakeskukseen seuraavan 24 tunnin aikana.
Vartijat olivat toimineet tilanteessa oikein puuttuessaan näpistykseen, mutta puuttumisen lisäksi he olivat toimineet jälleen tuomareina ja rankaisijoina. Vartijoilla ei myöskään ollut poistamisoikeutta julkiselta alueelta, sillä julkiset alueet tarkoittavat myös kauppakeskuksen yleisiä tiloja.
Vartijat olivat lähettäneet miehen matkoihinsa ja sanoneet, että hänellä ei ole kauppakeskukseen mitään asiaa seuraavan vuorokauden aikana.
Edellä kuvatun tarinan kertonut mies kertoi myös toisenlaisesta tilanteesta, jossa hän oli palauttanut keräämiään pulloja toiseen kauppakeskukseen yöaikaan. Hän käveli pullokuitin kanssa kauppaan, missä kaksi vartijaa oli ottanut hänet silmätikukseen ja lähtenyt seuraamaan häntä. Mies oli pysähtynyt ja kysynyt vartijoilta tiukasti, miksi he seuraavat häntä. Toinen vartijoista oli pyytänyt pullokuitin tarkistaakseen, että se oli kyseiseen kauppaan sopiva. Kuitti oli asianmukainen ja vartija palautti sen. Tämän jälkeen mies oli ostanut kahvin pullorahoillaan.
Kaupasta poistumisen jälkeen kaksi eri vartijaa oli tullut häntä vastaan rullaportaissa ja napanneet käsistä kuljetusotteeseen. He olivat lähteneet viemään miestä kohti kauppakeskuksen sivussa olevaa uloskäyntiä, jonka aikana he olivat puhuneet miehelle provosoivasti ja sanoneet, että miehen pitää puhua vartijoille jatkossa kunnioittavammin. Tämän jälkeen vartijat olivat lähettäneet miehen matkoihinsa ja sanoneet, että hänellä ei ole kauppakeskukseen mitään asiaa seuraavan vuorokauden aikana.
Mies kertoi, että hänelle edellä kuvattu tapahtuma oli jäänyt mieleen lähinnä erikoisena ja outona, mutta myös harmillisen tavanomaisena, sillä hän habituksensa vuoksi on toistuvasti joutunut vartijoiden silmätikuksi. Hän myös pohti vakavissaan sitä, että ilman syytä kauppakeskuksesta poistaminen oli varmasti vartijoilta väärin toimittu. Lisäksi hän epäili, että hänet kauppakeskuksesta poistaneet vartijat halusivat provosoida aiheuttaakseen reaktion, mikä olisi mahdollistanut voimakeinojen käyttämisen.
Vartijoiden provosoiva käytös olikin tuttua päiväkeskusten kävijöille. Moni kertoi, että vartijat toimivat heitä kohtaan provosoivasti, jotta pääsisivät käyttämään voimakeinoja.
Kuvastaako vartijoiden käytös sitä, miten me suhtaudumme heikommassa asemassa oleviin ihmisiin ylipäätänsä?
Päiväkeskusten kävijät kertoivat kuitenkin myös positiivisista kohtaamisista vartijoiden kanssa. Negatiivisia tarinoita kertoneet sanoivat, että suurin osa vartijoista oli asiallisia, mutta negatiivia tilanteita tapahtui silti usein. He kokivat, että turvallisuusalan tilanne on vuosien aikana parantunut, mikä näkyy siinä, miten nykyään monet vartijat pyrkivät hoitamaan asioita puhumalla. Tähän kehitykseen päiväkeskusten kävijät olivat tyytyväisiä, sillä heidän oman kokemuksensa mukaan ikävät vartijakohtaamiset olisi voitu selvittää puhumalla, mikäli vartijoilla olisi ollut siihen halua.
Turvallisuusalan kehittäminen mahdollisine lakimuutoksineen on ehdottomasti hyvä asia, mutta mielestäni turvallisuusalan ongelmia pohdittaessa pitäisi miettiä myös sitä, miten me suhtaudumme heikommassa asemassa oleviin ihmisiin yhteiskunnassa yleensä.
Kuvastaako vartijoiden käytös sitä, miten me suhtaudumme heikommassa asemassa oleviin ihmisiin ylipäätänsä? Oikeuttaako päihdeongelma tai sen epäily silmätikuksi ottamisen? Saako päihdeongelmasta kärsivää tai asunnottomuutta kokevaa henkilöä kohdella väkivaltaisesti?
Päiväkeskuskävijöiden kertomusten perusteella vastaukset näihin kysymyksiin eivät ole aivan itsestään selviä. Kannustan siis kaikkia pohtimaan omaa suhtautumistaan heikommassa asemassa oleviin ihmisiin ja miettimään, kuinka paljon asenteemme ja pelkomme vaikuttavat siihen, miten me heitä kohtaamme.