Lahjoita
Ensimmäisen vuoden sosionomiopintojen aikana kiinnostuin vapaaehtoistyön mahdollisuuksista, vapaaehtoistoiminnan koordinoinnista ja keinoista yksinäisyyden vähentämiseksi. Paljoakaan en tiennyt Sininauhasäätiön toiminnasta etukäteen, mutta näkemäni harjoitteluilmoitus tuntui merkiltä, johon halusin tarttua.
Ei ole yllättävää, että kuluneen kevään aikana olen oppinut uutta asunnottomuuden sekä mielenterveys- ja päihdeongelmien yhtälöstä. Olen vieraillut asumisyksiköissä, tukipiste Nuolessa ja päiväkeskus Illusiassa, tutustunut vapaaehtoistoimintaan ja toimintatorstain järjestämiseen. Harjoittelun aikana perehdyin myös työturvallisuuteen, asuntonäyttövapaaehtoisuuteen sekä tavaralahjoitustoimintaan ja varainhankintaan. Teemoina asunnottomuus ja päihdeongelmat sekä vapaaehtoistyö ovat tulleet monitahoisesti tutuiksi, ja ennakkoluuloni asunnottomuudesta ovat muuttuneet
Henkilökohtaisesti uusia ajatuksia on herännyt muun muassa tiimin merkityksestä, vapaaehtoistyöstä ja vastuusta sekä osallisuudesta.
Onnellisuusvastuu on yhteinen.
Vapaaehtoistyön tiimi täydentyi harjoitteluni aikana. Kirjoitin maaliskuussa muistiinpanoihini, että “työn imuun pääsee yhdessä”. On ollut kiinnostavaa seurata, miten koronan takia hiljentynyt vapaaehtoistoiminta on saanut uutta vauhtia, kun työhön ovat syventyneet ihmiset, jotka välittävät. Tiimi, toisten tuki, yhteisymmärrys ja into tehdä vievät eteenpäin. Huomasin myös, että ohjauksen ja avoimen keskustelun merkitys on tärkeää joka suuntaan.
Kiinnostukseni hyvinvoinnin lisäämiseen ja yksinäisyyden vähentämiseen saivat minut hakemaan tähän harjoitteluun. Näin vapaaehtoistyössä mahdollisuuden tehdä jaetusta todellisuudesta vähän parempaa. Kyseisiä teemoja olenkin pohtinut kevään aikana.
Miettiessäni vapaaehtoistyön merkitystä ja lukeissani Ilona Suojasen Onnellisuuspaineen alla -kirjaa kiinnitin huomiota lauseeseen “onnellisuusvastuu on yhteinen”. Mielestäni se kiteyttää paljon vapaaehtoistyön ideasta. Onnellisuutta toivotaan ja sitä voi kokea elämän kaikilla osa-alueilla. Vastuu onnellisuudesta ja hyvinvoinnista yleisesti on mielestäni yksilöiden lisäksi myös yhteisöillä. Esimerkiksi vapaaehtoistyön kautta yhteistä hyvää voidaan kasvattaa pieninkin teoin.
Harjoittelu on onnistunut, jos siitä voi viedä jotakin mukanaan tulevaan.
Viimeisenä tulee sosiaalialan helmitermi, nimittäin osallisuus. Harjoittelun aikana opin hahmottamaan osallisuutta monimuotoisesti. Aiemmin se oli aina vain toistuva käsite, jolle en saanut tarttumapintaa. Nyt näen, että siinä on kyse yksilöllisyyden tunnistamisesta ja huomioimisesta.
Harjoittelu on onnistunut, jos siitä voi viedä jotakin mukanaan tulevaan. Ajatusten ja oppien lisäksi voi olla, että tulevaisuudessa ymmärrän paremmin, miksi antaa aikaani yhteiseksi hyväksi esimerkiksi vapaaehtoistyön tai lahjoituksen muodossa.