Lahjoita
Morrison on 40-vuotias nainen, äiti ja Verto-työntekijä Ruusulankadun asumisyksikössä. Vertaistukitoiminnan kautta hän on saanut arkeensa rytmiä ja tärkeitä rutiineja. Suurin motivaatio kuntoutumisessa on oma tahto selvitä.
”Käyttäjyys on pimeyttä, silloin on ikuinen yö. Kun lopettaa päihteet, maailmaan palaa valo. Kuulee lintujen laulavan ja tuntee auringon paistavan. Silloin näkee kaiken mitä ei näe silloin, kun on sekaisin.” Morrison on hyvin motivoitunut kuntoutumisensa suhteen. Hän on edennyt hoidossaan häikäisevän nopeasti.
”En halua roikkua montaa vuotta täällä hoidossa”, sanoo nainen, jolla on hymy herkässä. Jo kuntoutuminen itsessään on saavutus. Itsensä kuntoon saamisen lisäksi Morrison on aktiivisesti mukana Sininauhasäätiön Verto-toiminnassa. Hänellä on myös suunnitelmia kouluttautua tulevaisuudessa. Vaikka takana on liuta ikäviä, tapahtuneita asioita ei Morrison anna niiden hidastaa häntä.
Tahto selvitä
Motivaatiokseen Morrison kertoo ennen kaikkea oman tahtonsa selvitä. Ja paljosta nainen onkin selvinnyt. Morrison kutsuu sitä ”inhottavaksi elämäksi”: väkivaltaisia parisuhteita, päihdeongelmaisia läheisiä ja oma päihdehistoria.
Toinen motivaation lähde ovat naisen lapset. Tulevaisuudessa hän toivoo huostaanotettujen lastensa pääsevän takaisin kotiin. Muutos lähtee kuitenkin itsestä ja omasta tahdosta, hän tietää.
Vaikeiden asioiden keskeltä Morrisonille on hahmottunut, mitä hän haluaa elämältä. Nainen ei halua olla ilman asuntoa, ei suostu turvattomaan parisuhteeseen. ”Jos nykyisessä parisuhteessa toinen haluaisi aineita, niin toinen saisi lähteä tai lähtisin itse turvakotiin”, hän kertoo.
Vahva ihmistuntemus
Nainen pitää Ruusulankadun asiakkaita mukavana porukkana, mutta ei halua yksikön ulkopuolella olla heidän kanssaan tekemisissä. ”En halua identifioida käyttäjien kanssa”, hän sanoo. Morrisonilla on perhe ja hän haluaa ympäröidä itsensä oikeilla ihmisillä.
Kokemustensa myötä nainen on oppinut ennen kaikkea ihmisistä. Jo muutamasta lauseesta voi tunnistaa millaista ihmistyyppiä toinen on. Kohtaamisten kautta on oppinut mitä, ja keitä välttää.
Morrison kehottaa muita korvaushoidossa ”ottamaan hoidon tosissaan”. Hän painottaa kiitollisuutta avusta, jota korvaushoidossa saa. ”Hoitajat tekevät vain työtään, eivätkä he ansaitse osakseen kiukuttelua”, Morrison sanoo.
Verto-toiminnasta voimaa
Nainen on ollut useammassa korvaushoitopaikassa. Välillä hoitohenkilökunta on ollut ikävää. Morrison kertoo Ruusulankadun olevan paras kokemistaan korvaushoitopaikoista.
”Pienempi porukka mahdollistaa yhteisöllisyyden”, hän sanoo. Etenkin ennen korona-aikaa yhteisö Ruusulankadulla oli läheinen. Joka perjantai kokoonnuttiin porukalla ja vietettiin aikaa yhdessä.
Nainen on mukana Verto-toiminnassa kolmena päivänä viikossa. ”Se, että saa olla toisten ihmisten kanssa tekemisissä tuntuu pelastavalta asialta”, hän sanoo. Päivärytmi ja rutiinit ovat tärkeitä. Verto-toiminnassa asumisyksikön asukkaat pääsevät aktiivisesti toimimaan asumisympäristössään ja vaikuttamaan yhteisöön.
Morrisonilla on jo suunnitelmia tulevaisuudelle. Hän tähtää mielenterveys- ja päihdealan tutkintoon. Ruusulankadulta hän saa neuvoja, miten pääsisi oppisopimuskoulutukseen.
Iso tarve avulle
Henkilöiden, joilla ei ole kokemusta korvaushoidosta tai siellä käyvistä ihmisistä, Morrison toivoisi lopettavan tuomitsemisen. Korvaushoidon ei pitäisi olla leimaavaa. ”Valitettavasti sitä kuitenkin tapahtuu”, Morrison kertoo.
Paras tapa vähentää ennakkoluuloja ja poistaa vääriä käsityksiä on puhua ihmisten kanssa. Silloin huomaa, että toinenkin on vain ihan tavallinen ihminen.
Entä mistä nainen saa toivoa? ”Itse elämästä, raittiista elämästä.”
Morrisonin nimi on muutettu hänen yksityisyytensä suojelemiseksi.