Lahjoita
Kuntapolitiikassa voidaan tehdä paljon asunnottomuuden juurisyiden taltuttamiseksi. Asunnottomuus on syrjintää ja yhteiskunnallista ulossulkemista, jota voidaan ehkäistä eriarvoistumista vähentämällä.
Esimerkiksi lapsena koettu köyhyys ja kasautunut huono-osaisuus vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen heijastuen hyvinvointiin, terveyteen sekä opiskelu- ja työkykyyn. Lapsen ja nuoren elinolosuhteista johtuva erityisen haavoittuva asema nostaa asunnottomuuden riskiä aikuisena.
Tämän vuoksi asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn tarvitaan riittäviä, monialaisia ja kaikille saavutettavia sosiaali- ja terveyspalveluja. Tukiverkosto ei saa olla liian monimutkainen.
Saatavilla olevien kohtuuhintaisten ja asukkaiden tarpeita vastaavien asuntojen rinnalle tarvitaan joustavasti yksilön tilanteeseen vastaavia palveluita.
Palveluiden saavutettavuuteen pitää kohdentaa resursseja. Tulevaisuuden palvelusuunnittelussa on kehitettävä palvelupolkuja ja -malleja niille, joilla palveluiden käyttö on kaikkein haastavinta, kuten päihdeongelmista kärsiville nuorille, puutteellisesti diagnosoiduista mielenterveysongelmista kärsiville ja huonokuntoisille ikääntyville kuntalaisille.
Asunnottomuuspolitiikassa on myös kyettävä näkemään tilastojen ulkopuolelle. Muun muassa asunnottomuuteen vapautuvat rikosseuraamusasiakkaat, asunnottomat siirtolaiset tai vähemmistöryhmät, jotka eivät löydä tarpeitaan vastaavia asumisenpalveluita, eivät näy tilastoissa. Heidän asunnottomuutensa tunnistaminen on kuitenkin asunnottomuuden poistossa välttämätöntä.
Kunnallisessa päätöksenteossa voidaan edesauttaa myös sitä, että esimerkiksi päihdesairauksista ja mielenterveyden ongelmista kärsivät ihmiset eivät jumiudu asumisyksiköihin. Kun he saavat tukea asumisyksikön ja palveluiden välille ja tarvittavan hoidon, heillä on paremmat mahdollisuudet edetä hajasijoitettuihin asuntoihin.
Digitaalisten palvelujen käytön mahdollisuuksilla sekä valmiuksilla on vahva yhteys asumiseen liittyvien asioiden hoitamiseen. Digitaaliset palvelut tulisi suunnitella esteettömiksi ja niihin pääsy tulisi varmistaa esimerkiksi perehdyttämällä niiden käyttöön. Asunnottomuutta kokevat tulisi ottaa mukaan erilaisten digitaalisten palvelujen kehittämistyöhön.
Tavoite 2:
Asunnottomuuden poistamiseen tarvitaan asuntoja ja aukotonta palvelujärjestelmää, mutta myös laaja-alaista eriarvoistumista ehkäisevää ja kuntalaisten oikeuksia tukevaa politiikkaa.