Lahjoita
Suuntaamme pyhäinpäivän muistohetkiin tuttuun tapaan eri yksiköistä asukkaidemme kanssa. Tunnelma muistotilaisuuksissa on vuodesta toiseen ollut herkkä ja mieleenpainuva.
Toimipisteissämme muistamme yhteisöstä poistuneita yhteisellä ja omalla hiljentymisellä. Menetykset tuntuvat, näkyvät ja kuuluvat. Pyhäinpäivänä kuolleiden ihmisten nimien ja ikien ääneen lausuminen on pysäyttävää: puhumme ihmisestä, joka kerran on tänne syntynyt, oman elämänsä elänyt, sitten kuollut.
Suru kertoo siitä, että on rakastanut.
Muistohetkissä kukin omalla tavallaan osoittaa kiitosta toisen ihmisen elämästä. Suru nivoutuu siihen, mitä ihmisen kuoleman myötä hänessä menetämme. Jokainen ihminen on elämällään loistanut valoa maailmaan. Juuri hän on Jumalan luotuna ollut olemassa.
Kristillinen sanoma elämästä, joka ei pääty kuolemaan, on pohjimmiltaan vapauttava. Vapautta omista pyrkimyksistä hallita sitä, mitä ei voi hallita. Vaikka yksi suuri kertomus ei automaattisesti yhdistä ihmisiä, tulisi aina voida puhua kuolemasta, sillä se vie meidät yhdessä katsomaan tapojamme kohdata menetyksiä.
Suru kertoo siitä, että on rakastanut. Rakkaus ei vähene. Se ylittää ajan ja paikan. On lohdullista, että maailma ei ole alkanut vasta meistä nyt elävistä, vaan se on ollut ja tulee olemaan meidän jälkeemmekin.
Alkaneeseen marrasaikaan ja omannäköisiin muisteluhetkiin sinua siunaten,