Lahjoita
Sininauhasäätiön Helsingin kuntavaalipaneelissa panelisteina olivat kunnallisvaaliehdokkaat Tarik Ahsanullah (Kok.), Veronika Honkasalo (Vas.), Marleena Isomaa (Ps.), Mirka Vainikka (SDP), Sanna Vesikansa (Vihr.). Tilaisuuden juonsi Marttaliiton pääsihteeri ja Sininauha Oy:n puheenjohtaja Marianne Heikkilä ja kommentoijana oli Sininauhasäätiö-konsernin toimitusjohtaja Kimmo Karvonen.
YK antoi Suomelle maaliskuussa suosituksia asunnottomuuden poistamiseksi. Ne suositukset muuttuvat konkretiaksi kunnanvaltuuston päätöksissä. Siksi on hyvä katsoa, kuinka ehdokkaiden näkemykset kohtasivat YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumista valvovan TSS-komitean suositukset.
Suositus 1: lisää majoituskapasiteettia, joihin sisältyy myös ainoastaan naisille suunnatut tilat
Monessa puheenvuorossa kävi onneksi selväksi, että ehdokkaat ymmärsivät yksilöllisten ominaisuuksien ja elämäntilanteiden tuovan mukanaan asumiseen liittyviä tarpeita.
Katuasunnottomuuden vähentämiseksi Mirka Vainikka esitti Asunto ensin -periaatteella toimivien paikkojen lisäämistä. Kun Tarik Ahsanullahille esitettiin väittämä, että Helsingin tulisi käyttää aiempaa enemmän rahaa asunnottomille ihmisille suunnattujen asumisyksiköiden perustamiseen, Ahsanullah puhui välivuokrausmallin puolesta. Välivuokrauksessa kunta tai joku yleishyödyllinen toimija vuokraa asunnon yksityiseltä asuntosijoittajalta ja vuokraa sen edelleen asunnottomalle ihmiselle.
Välivuokraus on yksi loistava keino saada asuntoja asunnottomuutta kokevien ihmisten käyttöön. Kuitenkin myös asumisyksiköitä tarvitaan, sillä joidenkin ihmisten kohdalla Asunto ensin -periaatteella toimiva asumisyksikkö on toimivin ratkaisu.
Veronika Honkasalon mielestä tarvitsemme lisää naiserityistä työtä. Hän nosti esiin lähisuhdeväkivaltaa kokevien naisten osalta asumiseen liittyvän epäkohdan. Turvakotiin väkivaltaista suhdetta pakeneva nainen ei välttämättä saa itselleen omaa turvallista kotia, johon jatkaa. Lopulta, saadakseen asua jossain, hän voi joutua palaamaan samaan osoitteeseen, mistä turvakotiin lähtikin. Omassa vastauksessaan Sanna Vesikansa vielä täydensi, että sosiaali- ja terveyslautakunnassa on juuri käsitelty naisten tilannetta päihdehuollossa ja tuetussa asumisessa.
Vesikansa mainitsi myös, että on tärkeää lisätä hätämajoituskapasiteettia, jonka tarve on nyt erityisesti koronapandemian aikaan korostunut.
Suositus 2: lisää kohtuuhintaisia asuntoja
Helsingissä tunnetusti on pulaa kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista ja jono kaupungin asuntoihin on pitkä. Panelisteilta kysyttiin, miten äkillisessä asunnontarpeessa voidaan varmistaa asunto pienituloisille ihmisille ja myös monilapsisille perheille. Panelistit olivat yksimielisiä siitä, että Helsinkiin täytyy rakentaa lisää asuntoja.
Helsingillä on tavoitteena, että vuodesta 2023 alkaen rakennettavista asunnoista 30 prosenttia tulisi olla pitkäaikaisesti säänneltyjä ARA-vuokra-asuntoja. Ahsanullah mainitsi, että vähempikin määrä ARA-rahoitteisia asuntoja riittäisi.
Sanna Vesikansa oli sitä mieltä, että asumismenoja voidaan rajoittaa kuntatasolla ja näin tuleekin tehdä. Ensimmäisenä keinona hän nosti nimenomaan kohtuuhintaisen rakentamisen lisäämisen ja toisena sen varmistamisen, että asumistukijärjestelmä ei jää jälkeen Helsingin asuntojen vuokratasosta.
Suositus 3: sosiaalisten tukitoimien mahdollistaminen
Asunnottomuus kertoo paljon kunnan palveluiden tilasta ja laadusta. Tällä hetkellä polut tukiasunnoista tavallisiin vuokra-asuntoihin ovat hitaita. Asumisneuvonnan lisäksi tarvitaan talous- ja velkaneuvontaa sekä mahdollisuutta päihde- ja mielenterveyspalveluihin. Mirka Vainikka haluaisi valtuutettuna edistää nimenomaan päihdepsykiatrian palveluita ja palveluohjauksellista työtä. Mielen hyvinvoinnilla on iso osuus asumisen onnistumiseen ja siihen, kuinka jaksaa itsestään huolehtia.
Veronika Honkasalo lisäsi, että palveluiden piiriin pääsemissä on ollut esteitä, jotka pitää purkaa. Palveluiden saavutettavuus ja erityyppisten avun ja tuen tarpeiden tunnistaminen on huomioitava, ettei kukaan jää ulkopuolelle.
Sanna Vesikansa kertoi, että Helsinki on sitoutunut Suomen hallituksen asettamiin tavoitteisiin asunnottomuuden poistamiseksi. Yhtenä konkreettisena keinona on perustettu tiimi, joka kohtaa asunnottomat nuoret Helsingissä ja kartoittaa heidän asuntotarpeensa lisäksi heidän palvelutarpeensa.
Marleena Isomaa tähdensi, että ihmisiä, joilla on tuen tarvetta asumiseen, ei saa jättää yksin. Hänen mukaansa olisi heitteillejätön kaltaista jättää ihminen oman onnensa nojaan, jos ei oteta selvää, mitkä syyt ovat kunkin asunnottomuuden taustalla ja mihin hän tarvitsee apua asumisen onnistumiseksi.
Panelistien välillä on asunnottomuuden poistamisen suhteen ilmapiiri kohdillaan. Mikään puolue ei ole suoranaisesti vastakarvaan. Honkasalo toivoo puoluerajat ylittävää keskustelua asunnottomuuden poistosta ja haluaisi nähdä asunnottomuuden hoidon kaupungin valtuuston strategisten tavoitteiden kärjessä.
Puolueissa on kuitenkin isoja eroja siinä, mitä yhteiskunnan osa-aluetta pyritään vahvistamaan ja miltä supistetaan resursseja. Asunnottomuuteen liittyy vahvasti se, onko kuntapäättäjillä halua toimia kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi, mutta myös se ajetaanko sosiaali- ja terveyssektorille leikkauksia vai lisäbuustia. Kun kunnan resurssien jakautumisesta päätetään, nähdään viimeistään se, ketkä seisovat asunnottomien ja köyhien ihmisten puolella.
Suositus 4: syrjinnän ehkäisy, ettei esim. entisiä rikosseuraamusasiakkaita, LGBTI-ihmisiä, maahan muuttaneita tai luottotiedottomia ihmisiä suljeta ulos asuntomarkkinoilla.
Syrjintä asunnottomuuden juurisyynä ei noussut kysymysten kautta keskusteluun, mutta Veronika Honkasalo toi maahanmuuttajataustaisten nuorten kokeman syrjinnän asuntomarkkinoilla esiin. Hän painotti, että syrjinnästä on keskusteltava asunnottomuuden yhteydessä. Hatunnosto myös Sanna Vesikansalle siitä, että hän sivusi puheissaan mm. paperittomien, liikkuvan väestön ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten asunnottomuutta, johon syrjintä niinikään vahvasti liittyy.
Ja kuten moni panelisti vaikutti ymmärtävän, asunnottomuutta koskevassa päätöksenteossa täytyy kuulla enemmän ihmisiä, joilla on omaa kokemusta asunnottomuudesta. Sininauhasäätiössä haluamme nähdä muutoksen demokraattisempaan suuntaan, jossa ilman asuntoa elävät ja asumisessa ongelmia kohtaavat ihmiset ovat mukana asunnottomuuden poistamisessa – luomassa ratkaisuja, ja toteuttamassa niitä.
Tulevaisuuden kuntapäättäjille on jatkuva kutsu voimassa: tervetuloa vierailulle Sininauhasäätiöön. Osallistuminen keskusteluun Sininauhasäätiön ja sen asiakkaiden kanssa auttaa kuntapäättäjiä ymmärtämään asunnottomuusilmiön moninaisuutta ja erilaisia asunnottomuutta aiheuttavia tekijöitä, kuten rakenteellista rasismia ja syrjintää.
Katso Helsingin vaalipaneelikeskustelu
Teksti: Pauliina Liukkonen, projektipäällikkö, Koti kaikille -hanke